Kohti kotisatamaa

Tänään pääsimme TiMillä vihdoin kohti uutta kotisatamaa Koivusaarta. Ennen kuin tänne asti päästiin, on muutaman päivän ajan ollut jos jonkinlaista säätöä ja suunnitelmaa. Voi ehkä jossain määrin puhua pienestä, ei nyt sentään stressistä, mutta jonkinasteisesta huolestumisesta. Kuinkakohan kaikki saadaan järjestymään. No, kaikkihan aina järjestyy.

Lauantaina kävimme tutustustumassa pursiseuraamme. Seurasimme veneiden yhteisnostoa ja tutustuimme seuralaisiin.  Tuttujakin seurassa on enemmän kuin tähän asti tiesimme mikä on aina mukava juttu. Mukavaa väkeä kaikki.

Yhdessä veneitä ylös Koivusaaressa

Säätöä ja suunnitelmia aiheuttivat tottakai tulevan telakoinnin järjestelyt. Jätkäsaareen on ensi lauantaina seuran toimesta järjestetty yhteisnosto, johon päätimme mennä mukaan. On ainakin jonkinlainen deadline tiedossa tällekin tapahtumalle. Muutama päivä aikaa järjestellä mastonnosto ja siirtyminen Jätkäsaaren edustalle. 

Vinkkejä ja yhteystietoja seuralaisilta - Kuka tietää ja vastaa mistäkin. Paljon saimme apua. Mukavaa todeta, että ei ole asioiden kanssa yksin. Ympärillä on nyt osaavien ja apua mieluusti tarjoavien ihmisten verkko. Jo nyt voi suositella pursiseuraan kuulumista kaikille pelkän yhteisöllisyyden takia.

Viikonlopun ja maanantain aikana tarkan telakointipaikan selvittelyä, mastonkaadon ja maston varastoinnin suunnittelua sekä tietysti ykkösenä veneen siirron pähkintää. 

Tuulilta saimme avaimet hänen veneelleen. Jos muuta ei keksitä niin sitten vedetään TiMi sillä pois Kaivopuistosta. Ville ehdotti, josko lainaisimme heidän veneestään perämoottoria. Sillä pääsisimme omin voimin kohti Koivusaarta. Siinäpä suunnitelma, jonka päätimme toteuttaa.

Sähköpostailun lopputuloksena tiistaiaamuna alkoi selvitä viikon lopullinen suunnitelma: 

1) Haetaan Villeltä perämoottori ja isketään se TiMiin kiinni.

2) Siirretään TiMi koivusaareen, jossa irroitetaan purjeet ja nostetaan masto pois.

3) Sijoitetaan masto täksi talveksi mastovajaan, sillä moottorinvaihtoa silmälläpitäen se voi olla aikalailla tiellä kun uutta konetta tuodaan.

4) Käydään pistämässä pukit paikoilleen Jätkäsaareen.

5) Seilataan TiMi lauantaina Jätkäsaareen ja nostetaan telakalle.

Nyt tästä listasta on 1,5 ensimmäistä kohtaa toteutettu.

Koivusaaresta haimme iltapäivällä perämoottorin ja ajoimme Kompassotorille. Koneen vaihto oli yksinkertaista ja nopeaa. Pian saimme kääntää TiMin keulan kohti uutta kotisatamaa. Ville ajoi automme odottamaan KoPun rantaan. 

Epäidenttiset kaksoset: toinen toimii, toinen ei

lähtövalmisteluja Kompassitorilla. Kohta mennään.

Mahtava tunne!

Kahdestaan homma sujui kuin vanhoilta tekijöiltä. Pääosin käytimme navigointiin merikorttia pysyäksemme reitillä. Silloin tällöin tarkastimme ihan huviksemme todellisen sijainnin Sailmatesta. Tunnin moottoripurjehduksen jälkeen olimme 'kotona'.

iPhonen Sailmate näyttää viimeisen legin alkavan pian.

Ensimmäisellä yhteisellä kaksinpurjehdusmatkalla opimme ainakin sen, että ääneenajattelu on suotavaa. Puhetta pitää riittää. Toki sitä pälätetään muutenkin jatkuvasti, mutta koko ajan on toisen hyvä olla tietoinen siitä, mitä toinen seuraavaksi aikoo tehdä. Se helpottaa yhteistoiminnan sujuvuutta. Aina kun ei voi ihan niin helposti toisen ajatuksia lukea.

Myös yhteiset nuotit on hyvä sopia etukäteen mitä kumpainenkin tekee kun esimerkiksi saavutaan määränpäähän. Silloin kun tiedetään tarvittavat toimenpiteet ja työnjako, ei asiassa ole muuta jännitettävää kuin se, osataanko itse toimet toteuttaa haluamallamme tavalla. Jos ei osata niin seuraavaa kertaa varten harjoitellaan..

Kotisatama saavutettiin ja nyt on TiMi kiinnitettynä KoPun laituriin.muutamaksi päiväksi

Illan pimeyessä irroitimme rullagenuan. Oikeiden köysien etsimiseen meni eniten aikaa. Tästä opimme että ensi keväänä TiMistä löytyvät kullekin purjeelle omat, värikoodatut köydet. Ei tarvitse arpoa mikä mikin naru on.