Chillailua

Chillailua Kompassikahvilan edustalla. Paljoakaan ei tehty. Mico tuli käymään . Purjehtijana osasi luonnehtia venettä hyvin:  Siistimistä vaatii mutta muuten hyvässä kuosissa. 

Patjat kaipaavat uusintaa. Itse tehdään tämä ja kippari saa ottaa päävastuun siitä työstä - uusi projekti tiedossa siis. Ja lisää blogikirjoitusta. Mico vinkkasi Lauritzonin venekankaista. Purjehdusyksikköjä palaa mutta kankaat on ainakin laadukkaat.

Sprayhood ja purjesuojus kaipaavat myös vaihtoa. Ei välttämätöntä mutta taas juttuja joita halutaan muuttaa. Kahvinruskea väri miellyttäisi molempien silmää ja sopisi varsin kivasti TiMin lookkiin. Mika oli aiemmin törmännyt webbissurffailuillaan Muovikum nimiseen firmaan joka Turun puolessa myy kaikkea veneessä tarvittavia kankaita - myös katekankaat kuuluu repertuaariin. Firma lähettää pyynnöstä mallikappaleita postitse joten eikun pyyntöä lomakkeen kautta kolmesta katekangasvaihtoehdosta ja kahdesta patjapäälliskankaasta.

Tilatut patjanpäällisesimerkit antavat aiheen pohtia värimaailmaa enemmänkin. Tilatut mallit olivat raitakankaita - melko perinteisiä vaalean ja tummemman ruskeaa raidoitusta. Tuleeko veneestä liian steriili?  Molemmat haluaisivat sisätiloihin jotain normaalista venesisustuksesta pokkeavaa. Lilaa? Vihreää - lime? Lauritzonilta löytyy varsin kiva ja mehukas vihreä patjanpäälliskandidaatiksi. Josko miettisi sitä?

Loma lähenee molemmilla loppuaan ja työhönpaluustressi alkaa Mikalla  painaa, joten sunnuntain ja maanantain välinen yö tulee suurimmaksi osin valvottua. Kipparin nukkuessa oli hyvää aikaa käydä väripaletteja lävitse.

Netistä löytyikin varsin mainio paletti jonka kipparikin hyväksyi aamupalalla.

Maanläheisiä värejä.
Tuosta värit  sisustaan, sprayhoodiin/purjesuojukseen

Siivousta ja sähkötöitä

Siivousta ja koneen osien kuvausta serkunpojalle jotta saa vähänkäistystä tästä pikku "projektista".

Jotain puuttuu!!

Niin... nämä

Montering manual på svenska

Mikä sukka?

Purjeisiin tutustumista: varsinkin spinaakkeri ja sen sukka kiinnostavat erityisesti. Spinaakkeri on vihreävalkoinen, punaisila reunasaumoilla ryyditettynä. Ihan kiva kun on väriä. Veneen purjetunnus on muuten S11. Sitä emme reiksteröintiin antaneet koska haemme purjehtijaliitosta suomalaiset purjetunnukset. S vaihtuu siis FIN-tunnuksiksi jossain vaiheessa kun purjeita uusitaan. Purjehtijaliittoon pitää ensin liittyä mutta siihen pääsee sitten veneseuran kautta.

Listailtiin yleisiä asioita mitä lähitulevaisuudessa veneellä tulisi tehdä. Moottorin kokoaminen tuli nyt jostain syystä ensinä mieleen. Päätettiin kysyä josko Mikan serkun poika tulisi auttamaan koneen kasaamisessa - Facebookin kautta yhteyttä.

Niin se spinnusukka. Se on nailonineen putki, jonka alaosa näyttää pikku potalta. Spinaakkeri on sukan sisässä kun se nostetaan ylös. Sukka vedetään nostetun purjeen päältä pois. Tämän pitäisi helpottaa spinaakkerin käyttöä kun miehistöä ei ole montaa spinnua hoitelemaan. 

Ristiäiset

Veneen ensirekisteröinti. Trafin sivuilta linkit lomakkeelle, jonka täyttöön menee muutama tovi ja kymmenkunta pankkitunnusta. Ei taaskaan niitä käyttäjäystävällisimpiä saitteja, sillä ensirekisteröintilomake voidaan tallentaa välillä, mutta tallennettuun lomakkeeseen mennäänkin sitten eri saitin kautta  ja uudelleen tunnistautumalla.

Ja onpa mielenkiintoista ensirekisteröidä vuonna 1973 valmistettu vene, josta pitäisi löytyä tekijän  antamat Suurin henkilömäärä suunnitteluluokittain. 5+1 on tekijän antama määrä mutta mikä ihmeen suunnitteluluokka? Minä päivänä moottori on otettu käyttöön? Milloin vene? No... Se on nyt omalla päätöksellä  otettu käyttöön 22.8.2014!   Veneen nimeksi laitettiin TiMi. 
Koneista Sisämoottorin valmistusnumero löytyi mutta perämoottorin, neljäheppaisen Yamahan valmistunumeroa ei tähän hätään löytynyt. Tätä konetta ei  vielä vesikulkuneuvorekisteriin merkitty.

Elokuun 22. päivä vietettiin siis TiMin ristiäisiä.

Löytyneekö Timi nimipäiväkalenterista? 
Tarkastus googlesta ja Itse asiassa löytyy - 9.5., päivä alipursimiehen synttäreiden jälkeen. Syytä juhlia Wapun jälkeistä aikaa vieläkin pidempään?
Veneellä kuulemma kuuluisi olla jostain syystä naisen nimi  mutta tällä kertaa sukupuolierot romukoppaan! Jos joku tästä sanoo niin olkoon sitten vaikka lyhenne Tiina-Mikaelasta.

Kuvan pullot eivät liity tapaukseen

Rekisteröinnin ensiyritys

Veneen rekisteröinti on siirtymässä maistraatilta Trafille eikä rekisteröinnin tekeminen tämän johdosta toimi vasta kuin 18.8. alkaen. Joten ensirekisteröinti siirtyy lomareissun jälkeiselle ajalle. 

Uuden lukon pohdintaa. Päätettiin laittaa uusi lukko paikoilleen uhkarohkeasti vasta loman jälkeen.

Maanantai 11.8 - perjantai 19.8

Kahden viikon lomareissu Italiaan. Veneen tuunauksen pohdintaa sielläkin. Salongin ja sitlooran luukut ja lukot kiinnostavat kovasti. Monia kuvia tuli otettua.

Viareggion satamaa

Kone osina. Mika fiksaa :D

Moni säikähtäisi sitä, että kone tulee osina. Meille ymmärtämisen ja tulevaisuuden kannalta tämä oli ehkäpä parasta tässä kaupassa. Kone on kunnolla huollettu. Itse (jonkun asiantuntevamman kanssa) asentamana tulee kone tutuksi pienintä nippeliä myöden. Hajotkoon merillä ollessa mutta ainakin tiedetään koneesta jotain pintaa syvemmältä. 

Sanottakoon tässä vaiheessa ettei alipursimiehellä saati kipparilla ole minkäänlaista ymmärrystä koneista 70-80-luvun autopelikortteja enempää. Niissähän oli hepat, väännöt ja huippunopeudet kivasti esitettynä. Nyt sitten opetellaan kantapään kautta ja se  on oikein hyvä se!

Autopelikortit 80-luvulta. Kaikki mitä moottoreista tiedetään 

 tässä vaiheessa. Kuvassa sattumoisin Suomen ja Ruotsin 

toinen ylpeys Ohlsonin ohella - Saab (R.I.P.).

Venekaupat

12:00  Sipoonranta. Veneen läpikäynti ja tutustuminen. Neuvottelujen jälkeen kättä päälle. Vene siirretään Sipoosta Kaivopuistoon Kompassikahvilan edustalle, jossa allekirjoitetaan kauppakirjat.

19:30 Kompassitori. Lista kauppaan kuuluvista tarvikkeista. Kone osina koneistamossa. Aiempi omistaja tuo osat veneelle maanantaina 11.8. Samoin varastossa olevat purjeet, akun  ja jääkaapin. Ehdollinen kauppa lasikuiturokon osalta. Kauppakirjan allekirjoitus kahdella todistajalla. Pujehdusyksiköt vaihtavat omistajaa.

22:30 Venevakuutus OP Pohjolasta - kävi näppärästi netin kautta

Nettiveneessä oli listattuna erilaisia varusteita jotka kuuluvat veneeseen . Yhtenä näistä oli maasähkö. Maasähkö h-vene.netin mukaisesti:

Maasähköllä tarkoitetaan laiturilta tai maista otettavan 220-volttisen verkkovirran käyttöä veneessä, oli se sitten akkujen lataamista tai muiden verkkovirralla toimivien laitteiden kuten vaikka kylmälaukun käyttämistä. Veneen tasavirtajärjestelmä on pelkkä taskulamppu verkkovirran jännitteeseen ja mahdollisen oikosulun vaaraan verrattuna joten johtoja laiturilta veneeseen tulee käyttää varoen ja huolella ja niiden liitännät pitää suojata tarkoin kosteudelta. Suojattukin verkkovirtajohto pitää pitää poissa kosketuksista meriveteen ja johtoa ei saa litistää siten, että se voisi vaurioitua. Verkkovirta-asennuksia saa suorittaa vain valtuutettu sähköasentaja!

Etenkin matkalla vierassatamien maasähköä käytettäessä kannattaa hankkia nk. schuco-CEE-adapteri, joka toimii sovittimena vedettäessä maadoitettu tavallinen virtajohto laiturin siniseltä sähköpisteeltä veneeseen. Satamissa CEE-töpselit ovat usein ainoa vaihtoehto akkujen lataamiseen.

<http://www.h-vene.net/hwiki/S%C3%A4hk%C3%B6t>

Itse ymmärsimme maasähkön näin. Aluksessa on maasähkö silloin, kun siitä löytyy kyseinen CEE-adapteri. Maasähköstä kysyttäessä missä se veneessä sijaitsee, saimme vastaukseksi äimistyneen katseen ja kommentin: "no se on ihan siinä mistä aukosta te jatkojohdon veneeseen tuotte".  Tämä aiheutti alipursimiehessä ensin hieman hämmästyst,ä mutta nopeasti pelkän hymyn ja naurun. Niinpä niin. Tottakai! Hankimme siis maasähköadapterin itse - siitä projektista myöhemmin blogissamme kun sen aika koittaa.

Se Löytyi! #11!!

Ohlson 29 #11 eli yhdentenätoista maailmaan saatettu Ohlsson. Sama kuin aiemmassa blogissa olevassa kuvassa.

Ruotsista toukokuussa Suomeen purjehdittu yksilö. Omistajan toinen vene, mutta ulkomaille muuton takia(?) myyntiin. Rekisteriinkään sitä ei vielä oltu Suomessa laitettu,  joten sekin saadaan tehdä ihan itse -oikein ensirekisteröinti.

Eihän se uusi ole

Vuosimallia 1973, mutta erittäin hyvässä kunnossa noin muuten. Monelta harrastajalta olimme kuulleet, että ruotsalaiset veneet ovat pidemmän purjehduskulttuurin myötä paremmin pidettyjä ja varusteltuja kuin Suomen vastaavat ja tämä kyllä näkyi tässä yksilössä. 

Sisätilat eivät kaipaa mitään tekemistä ellei itse halua (tottakai halutaan). Ulkoa vene kaipaa vai pesua, kiillloitusta eli normipuunausta ja pikku kolhujen fiksausta. Nostimet  Ei nitise eikä natise. Purjeet tän vuosituhannen puolelta, vain fallit/nostimet olisi hyvä vaihtaa ja kone... Volvo-Penta. Koneistamossa hoonattavana eli tulee osina.

Löytyykö... Ei löydy...

Kaikenlaisia sitä tuli katseltua ja kokeiltua

Kesä-heinäkuussa nettiveneen läpikäyntiä,yhteydenottoja myyjiin, kokemusten kartuttamista eri veneisiin ja varsinkin erilaisiin veneenomistajiin tutustuen. Erittäin suurena apuna oli ensimmäisellä kerralla se että mukana oli purjehduksesta  yhden purjehdusyksikön  verran (siis sata kertaa) enenmmän tietävä kaveri Ville matkassa, joka pystyi pointtaamaan asiat,  joihin kannattaa kiinnittää huomiota.  Onko päälaipiot kunnossa?Antaako kansi periksi kun sen päällä hyppii? Nitiseekö vene kun sillä purjehtii? Suhiseeko vai kahiseeko purjeet?  Missä kunnossa pilssi on? Tuntuuko vanttien kohdalla liikettä kun purjeet on ylhäällä? Onko peräsimessä klappia? Millä tavalla veneestä on yleisesti pidetty huolta? Mikä on myyjän tausta ts. onko veneellä purjehdittu vai Purjehdittu? (meiltä ei siis kukaan taitaisi venettä juuri nyt ostaa:) Onko pohja kunnossa?

Pohjan kuntoa  ei vedessä ollessa suoraan pysty näkemään mutta ehdoollinen sopimus on tässä oikein hyvä ajatus - jos veneennoston yhteydessä löytyy lasikutiurokkoa niin kaupat voidaan perua.

Muutamaa venettä ehdimme jo käydä katsomassa. Yhdestä meinattiin jo tarjousta tehdä, mutta kun kone savutti ja vaikka ei touhuilua pelätäkään niin salongissakin oli tiedossa enemmän pikkutuunausta kuin laki sallii, alkoi venekuume pelottavasti laskemaan. Tuleekohan tästä mitään? Mutta sitten...

Siitä sitten vain käymään läpi tarjontaa.

Ja ostamaan merkarttoja, kirjoja ja paukkuliivit kohentamaan kuumetta oikein kunnolla.

Kirjoista puheenollen... Kaksi kirjaa aloittelijalle ja noin muutenkin on ylitse kaiken. Toinen on Suuri venekirja (Readme.fi ISBN 978-952-220-455-4 ) jossa opastetaan kuinka veneen erinäisiä korjauksia tehdään. 

Hankittiin kirja yleisteokseksi, josta ainakin löydämme termit millä puhua ja avainsanat, joiden avulla voimme sitten googlettaa/youtubettaa tarkempaa ohjeistusta. Jos oikein ahdistaa niin täytynee näyttää taidottomuutemme maailman parhaiden osaajien foorumilla suomi24:ssa.

Toinen on taas Purjehduksen Käsikirja (Otava, ISBN 978-951-1-27336-3). Samat syyt kuin edellä - termejä tutuksi ja kun kirja ei lisää ymmärrystä, vaihdetaan googleen oikeilla avainsanoilla.

Purjehdusyksikkö ja sen monikerrat

Opimme nopeasti mitä kaikki maksaa - ja kaikkihan maksaa. Toiset enemmän ja toiset vielä enemmän. Hinnat voidaan puhua purjehdusyksikköinä (1PY) . Yksi purjehdusyksikkö rahaksi muunnettuna on 100EUR. On siis olemassa purjehdusyksiköitä ja sen monikertoja. 

Kiitos Villelle tästä valaistuksesta. Mainio tieto ja jo kovassa käytössä!

Budjettimme on siis 150PY.

Googlen currency converter ei vielä tunne purjehdusyksikköjä/sailing units

(toim.huom.)

Kone vs purjeet vs...

Budjetti max 15kEUR. Sillä summalla löytyy  monen monta Ohlsonia, joiden kunto ja varustetasot vaihtelevat runsaasti. Vain hinta pysyy vakiona. Siitä sitten miettimään, mitä asiaa painottaa veneen ostossa toista tärkeämmäksi.

No kuten aiemmin sanottu, mätä ei vene saa olla eikä lasikuiturokkoa saa löytyä. Aluksi olikin hankaluuksia ymmärtää mikä on veneessä normaalia ja mikä ei. Haiseeko kaikki veneet tältä vai onko yksilössä oma ominaishajunsa, onko tämä homeen haju vai mistä tässä nyt tuulee? Mitkä on ne paikat mitkä pitää katsoa tarkkaan?

Jos purjeet on uudet mutta kone vanha? Jos taas kone on uusi mutta purjeet vanhat? Mitä painottaa? Sentään se, että sekä kone että purjeet ovat alkuperäiset oli helppo karsia pois listoilta

Ja kumpi setti tulee halvemmaksi uusia ensin? Moottori vai purjeet? 

Lähdettin siitä, että kunhan vene on kuosissa niin ekana kone ja sitten purjeet. Lähdettiin siitä että moottorilla sitä päästään ainakin ulos satamasta ja ehkä takaisinkin. Purjeiden hallintaan tarvitaan treeniä ja Niillä ei ihan vielä satamasta ulos päästä saati sitten takaisin :)

Mikä vene?

Nettivene.com auki ja matkaveneiden etsintään.

Budjettihan se rajaa tottakai aikalailla tarjontaa ja se on hyvä näin aluksi. Mitään järkyttävää summaa ei heti alkuun viitsi laittaa kiinni. Mitä jos sitä tuleekin merisairaaksi tai homma ei miellytä? Lähdetään maltilla liikkeelle ja katsotaan sitten. Mitään hifistelyä/ luksusta ei tarvitse olla, kunhan ei ole mätä. Tuunatahan aina pystyy. Se on iso osa harrastusta, jota tässä etsitään.

Kavereilta vinkkejä hyviksi vaihtoehdoiksi: Albin Vegaa, Finn Expressiä, Ohlsonia,...

Nettiveneen kuvien pohjalta valinta alkoi selkeentyä aika nopeasti. Molempia miellytti Ohlssonin pohjaratkaisu ja koko.  Pohjaratkaisun toiminnallisuus ja selväpiirteisyys niin pohjapiirrosten  kuin valokuvienkin  pohjalta tuntui parhaalta. Yksi tärkeimmistä toiminnallisista asioista oli myös salongin korkeus. Molemmille käytännöllisyys on aina tärkeää ja se, että 183 senttinen alipursimies pystyy vaivatta seisomaan salongissa ilman, että jotuu roikottamaan päätään alhaalla peläten mihin seuraavaksi sen löisi, oli yksi isoimmista asioista.

Henkilömäärä 5+1. Pituutta 29 jalkaa, uppouma (paino) 3300kg, joista 1400kg kölissä. Syväystä 1,60m ja leveyttäkin lähemmäs 2,9m.  Näin ollen vakaa ja aloittelijaystävällinen, "hieman alirikattu" eli pienehkö purjepinta-ala (34m^2) kokoon nähden, mutta  klassisen lasikuitupurjeveneen näköinen purtilo.  Ja Tiina on reissaillut Ohlsonilla ennenkin joten tuttu vene jo siltäkin pohjalta. Muistot: "Sympaattinen peli".

"Sympaattinen peli" - Tiina

(Pakko oli kokeilla vähän nykyisen lehti-/webbitaiton älynväläystä, jossa tekstistä nostetaan juuri sanottu/sanottava asia lainaukseksi. Noniin - takaisin aiheeseen)

Mitäs sitä taaskaan sen enemmän ihmettelemään kun molempien mielestä merkki on meille sopivin.

Ihmetellään sitten  eroja purjehtimisessa kun taidot karttuu - tällä osaamisella se ei ole niin iso juttu . Opetellaan me tällä ja vaihdetaan 'parempaan' myöhemmin jos on tarve.

Muutamia faktoja Ohlson29:sta

Ohlson 29 on lujitemuovinen(lasikuitu) täysrikinen purjevene, jonka on suunnitellut vvenesuunnittelija Einar Ohlson. Ensimmäiset veneet on rakennettu Suomessa vuosina 1970 - 1976 Kangasalla Artekno Oyn toimesta. 1975 veneen mallin oikeudet myytiin ruotsalaiselle Winga Marinille joka modifioi Ohlson 29:sta suositun WINGA29 mallin, jota rakennettiin 400 kapplatta  vuoteen 1985 saakka. Venettä on siis tehty molemmilla nimillä muutama sata. Wingalla (+ Ohlsonilla) on Ruotsissa omat omistajien sivut: www.winga29.se

Ohlson29 #11 jossain päin Ruåtsia

Purjevene se on - Mikä muutti mielen?

Alkukesästä veneen hankinta vietti aikaansa takaraivossa. Mika, paljon yksin kaikkea harrastaneena, lähti siitä olettamuksesta, että moottorivenettä on helpompi hallita yksin kuin purjevenettä. Kädet ei yksin riitä tekemään kaikkea manuaalitoimintoja mitä purjeveneeseen liittyy - ei ainakaan aloittelijalla. Yksin se olisi liian hankalaa. 

Tiinan serkun lapsen ristiäisissä juttelut purjehtivien sukulaisten kanssa saa Mikankin pohtimaan purjevenettä. Osaisikohan sitä? Onhan meitä kaksi. Se jo helpottaa.

Tiinakin oli jutellut purjehduksesta myös.

Kotimatkalla Tiina otti asian puheeksi; Olisiko purjevene sittenkin meidän näköinen juttu? Samaa oli Mikakin juuri aikeissa sanoa. Jälleen kerran vietiin samat sanat suusta. Päätös oli sillä selvä.

Aloitellaan purjeveneen etsintä.

Kurssitusta

"Mitä ne kepit on, jotka tuolla merellä näkyy?" Siitä lähdettiin. Tuolla tiedolla ei oikein viitsinyt kesään edetä. Teoriaa olisi hyvä hankkia talven aikana. 

Työväenopistossa oli saaristolaivurikurssi tarjolla. Kumpi menee vai molemmat? Olishan se molemmille tosi hyvä juttu. Tehtiin tietoinen päätös: Tiina käy saaristolaivurikurssin ja Mika oppii siinä sivussa. Tämä  olisi tulevaisuudessakin sellainen Teoria/käytäntö jako. Tiina käy teoriakurssit ja Mika myöhemmin moottori/sähkö/puutyö/ja muut käytännön veneilykurssit. Siitä tietoa jakoon niin että molemmat oppivat.

Kevään aikana Tiina suoritti menestyksekkäästi saaristolaivurikurssin.

MIten alkuun?

Veneen osto on  ollut mielessä jo aiemmin.  Loppusyksystä 2013 aktivoiduttiin todenteolla. Mikalla mielessä moottorivene ja sellaistahan sitä Nettiveneestä haeskeltiin. Venemerkki ja -mallikin alkoi olla valittuna - Fjord Weekender21.  Aika oli hyvä katsella veneitä joista talveksi haluttiin eroon. 

Takaraivossa pelotti kuitenkin hypätä uuden harrastukseen kiinni ilman mitään perustietämystä tai paikkaa minne veneen  talveksi laittaisi. 

Päätettiin, että kerätään talven aikanan hiukka enemmän ymmärrystä ja aktivoidutaan seuraavana kesänä.