TiMiä taputtelemassa

Ensimmäisenä adventtina oli hyvää aikaa käydä Jätkäsaaressa katsomassa kuinka TiMi on "talvehtinut" tähän asti. Syksy ei ole ollut kovinkaan sateinen mutta tuullut on aikalailla.

Pressu, vaikka vahva pressu onkin, on ottanut hieman itseensä tuulessa. Puutuet ovat hiertäneet siihen reikiä. Samoin kaidetuet. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää. Seurataan tilannetta talven mittaan.

Kivasti talvehtii

Sisällä veneessä oli kuivaa. Ilma on päässyt kiertämään hyvin mikä oli hyvin ilahduttavaa huomata. Pakettimme ei ole ollut liian tiivis. Tiina siveli puupintoja ja kattoa kloriittivedellä, jotta mahdollinen home ei pääse myöhemminkään pintoihin kiinni. Mika taas asensi kosteudenkerääjät niin keulapiikkiin kuin salonkiin. Kerääjät asennettiin ylivuodon varalta pesuvatiin.

Kosteudenkerääjät asennettiin pitämään ylimääräinen kosteus poissa.
Turha antaa homeelle mitään mahdollisuuksia.

Jollain urholla on välähtänyt. On käynyt nostamassa etupurjeen hylättynä olevasta veneestä. Purje on aikalailla riekaleina jo.

Paketti kasassa

Tiistai-iltana auto täyteen lopuista tavaroista: patjat, akut, paukkuliivit. Torstaina tehtävänä oli laittaa pressut päälle.

Jo ostovaiheessa Bauhausin vähän paksumpi 6 x 10 metrin pressu tuntui  hyvältä valinnalta. Paksumpaa kuin normaali suojakate ja näinollen sen luulisi pysyvän paremmin paikoillaan.

Ennen pressutusta täytyi muovi viikata uudelleen, jotta suojaus sujuisi suunnitelmiemme mukaisesti ja mahdollisimman jouhevasti. Levitimme peitteen asfaltille,  käärimme pressun pituussuunnassaan rullalle ja viikkasimme sen neljään osaan siten, että keskikohdan asettelu keulaharjalle kävisi mahdollisimman helposti. Siitä sitten vain molemmat reunat liepeen yli ja rullaamaan.

Tosin, ennen rullaamista kiinnitimme suojan etuosan narulla kiinni keulan edessä olleeseen apupukkiin ettei pressu lähde rullatessa seuraamaan perässä. Suojakatetta on vaikea saada takaisin oikealle kohdalleen kun se on kokonaisuudessaan levitettynä.

Itse rullaus olikin lastenleikkiä. Mika veneen päällä rullaamassa ja Tiina sivuilla ohjaamassa ja oikomassa liepeitä. Kymmenen metrinen pressu on kuin tehty TiMille. Se riitti täydellisesti tarkoitukseensa.

Kiinnitysvaihtoehtoja on monia. Moni on valinnut vaihtoehdoksi sen, että kuhunkin suojapeitteen kulmaan ja reunaaukkoihin kiinnitetään narulla  vedellä täytetyt kanisterit, jotka pitävät kankaan paikoillaan. Ainakin teoriassa - ja varsinkin tuulisessa Jätkäsaaressa painopiste sanalla Teoriassa. Torstaina telakalla näkyi monta aiemmin peiteltyä venettä joissa pressu oli tiessään ja kanisterit mukana. Me teimme päätöksen kiinnittää peitteen suhteellisen tiukasti rungon ympärille alaosastaan.

Vaikka TiMi näyttääkin tämän valinnan jälkeen lähes joululahjapaketilta tai näin pyhäinpäivän aattona kummitukselta, niin tärkeintä on varmistua siitä, että ilma vaihtuu.  Homeen hinkkaaminen kevään tullessa ei ole kivaa kun on muutakin kunnostusta tehtävänä. Jätimme sekä eteen että taakse riittävän aukon ilmanvaihtoa varten. Aika näyttää onko aukot riittävät. Samalla kun yritimme huolehtia siitä ettei  tuuli pääse pullistamaan pressua purjeeksi ja vie TiMiä mennessään Jätkäsaaren ankarissa olosuhteissa.

Avataan huhtikuussa 2015

Warehousessa odottaa nyt useampikin Ikea-kassi tuunattavaa. Kirjoitellaan näistä talven aikana omia projektiblogeja. 

Eipä unohdeta miehistöä

Suurin osa TiMin vaatimista töistä on talvea vasten tehty. Enää akkujen irroitus ja patjojen siirto warehouseen ennen pressutusta. Kaksi päivää työtä jäljellä ennen siirtymistä talvisten iltapuhteiden pariin.

Vene vaatii paljon huoltoa vaan eipä saa unohtaa miehistöäkään.  Kivaa on ollut ja nautittu on tähän saakka kaikesta mitä eteen on tullut. Tähän astisella matkalla on ollut hieman huolestumista, enemmän epätietoisuutta, joihin on haettu ja saatu vastauksia. Ymmärrys on karttunut eksponentiaalisesti.

Kunnon kapteenihan huolehtii aina miehistöstään. Niin nytkin. On aika perinteiselle purjehduskauden lopetukselle. Tästä "perinteestä" päätettiin viime viikolla.
Nyt matkalla Tallinnaan viikonlopuksi kylpylään hoitoihin.  Rasvat ja öljyt meidänkin nahkaan ja pakkasnesteet sisään.
Laitetaan miehistökin talvikuntoon.

Pressupukkien rakentelua

Tämän viikon todella kylmät ja tuuliset illat ovat kuluneet nopeaan Jätkäsaaressa rakennellen pukkeja pressuja varten. Suunnittelimme pukkien rakenteen seuraavanlaiseksi:  laitetaan kestopuiset kakkosneloset kiinni pulteilla toisiinsa niin, että niitä pystytään levittämään/kaventamaan helposti.  Kunkin pukin jalkoihin ruuvataan laudat tukemaan niitä pituussuunnassa. Pukkien päälle pitkät laudat harjaksi.

Haettiin nippu 2,10 metristä kestopuuta Starkista ja vietiin ne Jätkään. Mittasimme sopivan koron harjalle. Korkeus määriteltiin siten, että Mika mahtuu seisomaan harjan alla. Ihan varmuuden vuoksi vain, jos veneellä pitää lumien aikaan vielä käydä. Keskiviikkona rakensimme ensimmäiset pukit paikoilleen. Muuten meni hyvin mutta sormet meinas jäätyä.

Mittailua, sahailua ja porausta

Torstaina viimeisteltiin pukit ja kiinnitettiin harjalauta paikilleen. Hyvältä näyttää. Suurimmat duunit on nyt tehty. Jussi tuli tarkastamaan potkurin nousun ja kallistuksen. Kun TiMiin tulee uusi moottori, joka vääntää alemmalla kierrosuvulla kuin aikaisempi kone, on hyvä varmistaa että myös potkuri pystyy siirtämään voiman ulos parhaalla mahdollisella kierrosluvulla.

Nyt on jo niin kylmät ilmat että kaikki muutostyöt tehdään huhtikuussa. Konettakaan ei ole vielä valmistettu.

TiMi pressutusta vailla

Ensi viikon suunnitelmatkin ovat jo selvät. Maanantaina auton tyhjennys nykyisistä kamppeista Warehouseen. Tiistaina TiMin lopullinen tyhjennys ja torstaina pressutus. Tämän jälkeen talvi saa tulla.

Ei jännitä yhtään

Lauantai 18.10.2014 - veneennostopäivä

06:45 Herätys
Tukeva aamiainen ettei energiat lopu pitkän päivän alkumetreillä.  Termospulloihin kahvit ja keittoa, voileivät rasiaan. Sitten riittävästi vaatetta päälle.  Nyt varsinkin on kerrospukeutumisen paikka. Lämpötila -4 astetta. Vielä pimeää mutta taivas näyttää selkeältä.

08:05 kohti Jätkäsaarta
Aurinko nousee. Kirkasta ja kuulasta. Lähdemme ajamaan autolla kohti Jätkäsaarta. Tiina laittaa tekstiviestiä kuudentena nostossa olevalle veneenomistajalle josko sopisi viestitellä noston etenemisestä myöhemmin. Sehän sopi. Tämä asia selvä.

Mikäpä mukavampaa keliä kuin tämä Jätkäsaareen nostopäiväksi?

08:35 Jätkäsaaren laituri
Kaunis aamu - varsinkin täällä. Ensimmäinen vene juuri saatu paikoilleen ja toisen nostoa valmistellaan. Nostaja ollut viisi minuuttia myöhässä mutta muutoin ensimmäinen vene noussut täysin aikataulussa. Ei toisenkaan veneen nostoon kauaa aikaa kulunut. Optimistinen arvio näyttää olevan se, mihin oma aikataulutus kannattaa pohjata.

Veneen #2 valmistelua nostoon.

Kohta lavalla. Nopeaa toimintaa todelliselta ammattilaiselta.

09:10 KoPuun
Tapaamme Jätkäsaaressa "kuutosveneen" omistajat, joille Tiina tekstaili autosta. Pääsimme heidän kyydissä KoPuun. Näin pystyimme jättämään auton Jätkään valmiiksi odottamaan eikä sen hakemisesta tarvitse huolehtia myöhemmin.

KoPussa olimme puoli kymmenen. Aikaa oli siis vielä reippaanlaisesti. Meri tyyni. Laituri, samoin kuin TiMin kansi, melkoisessa kuurassa. Hieno keli! Moottori tulille. Kone lähti käyntiin odotetusti. Muutamalla vetäisyllä se hörähti käymään. Annetaan sen hetki lämmetä ihan rauhassa. Lämpötila edelleen -2 astetta.

Kansi hieman liukas. KoPun laituriin ei vielä aurinko saa.

Kun aikaa on, päätimme tyhjentää TiMistä vanhan moottorin osat ja jättää ne laiturille. Haetaan ne telakoinnin päätteeksi. Viedään ne ensi viikolla TiMi Warehouseen. Mika etsi keulapiikin säilytystiloista köydet valmiiksi nostoa varten. Veneeseen pitää sitoa sekä eteen että taakse 15 metriä pitkät köydet joilla venettä ohjataan oikeaan suuntaan noston aikana.

Veneen lähtövalmistelua. Sähköt instrumentteihin ja ajovaloihin.

10:10 Matkaan kohti Jätkäsaarta
Irroitimme TiMin laiturista ja vedimme sen hiljaa ankarliinasta poijulle. Kun TiMi oli kääntynyt, pistettiin vaihde päälle ja matka kohti Jätkäsaarta saattoi alkaa.
Merimatkan aikana oli hyvää aikaa valmistella venettä nostoon. Kiinnitimme nostoköydet paikoilleen eteen ja taakse. Tiina hoiti pinnan ja suunnistuksen.

Nautiskellaan nyt!

10:33 Tallink
Tallink Star oli irtaantunut hieman etuajassa satamasta, mutta tuli vastaan aikalailla odotetussa paikassa. Melkin ohituksen jälkeen pystyimme ottamaan suhteellisen suoran kurssin kohti Jätkäsaaren Melkki-satamalaituria (Melkki Quay merikorteissa), jolloin saimme pidettyä riittävän etäisyyden Stariin näin ensikohtaamisella.
Aikaisemmin vastaantulleet moottoriveneet aiheuttivat enemmän keinuntaa kuin Tallinkin vastaavat mainingit.

Melkistä Länsisatamaan

Saavuimme 10:40 satamalaiturin läheisyyteen. Edellämme ollutta venettä valmisteltiin nostoon. Aikataulu oli siis noin 15 minuuttia jäljessä mikä ei oikeastaan ole mitään. Jäimme kiertelemään satama-allasta ja juttelemaan paikalle tulleiden muiden veneennostajien kanssa.

10:55 Kiinnittäytymien apulaituriin

TiMi paikoillaan veneen nostoa odottamassa. Merenpintaan kolmisen metriä. Onneksi alhaalla on apulaituri.

Välittömästi edellisen veneen noston jälkeen suuntasimme TiMin keulan kohti apulaituria, johon vene kiinnitetään nostoa odottamaan. Satamalaituri itsessään on noin kolme metriä merenpinnasta.
Kiinnittäytyminen meni hallitusti - aivan kuin olisimme tehneet sen useita kertoja aiemminkin. Ei siten kuin voisi toista kertaa rantautuvilta odottaa. Kiitos hyvän valmistautumisen ja tyynen kelin.  Blogia kirjoittaessa sataa vettä kunnolla ja tuulikin käy 7 metriä sekunnissa etelästä. Tälläisellä kelillä olisi vastaava homma ollut jo moninverroin haastavampaa.

Aikaisemmista ankarista kokemuksistaan kertoivat vuoroaan odottaneet konkarit. Viime vuonna tuuli, satoi ja nosto oli useita tunteja myöhässä. Ei ollut paikkaa mihin kiinnittyä odottamaan, joten satama-altaan joka nurkka tuli kierellessä tutuksi.

Saamme olla iloisia kuinka onnekkaita olimme tämän päiväisestä säästä. Ei heti tullut ahdistusta ja pelkoa merenkulkua kohtaan. Mitä enemmän ehtii kokemusta kartuttaa ennen myrskyjä ja vastoinkäymisiä, sitä helpompaa ne on ottaa vastaan. Niin ainakin luulisi.

11:10 Nosto
Kuorma-auto nostimineen saapui. Nostoliina uitettiin peräsimen ali paikoilleen, samoin tehtiin etummaiselle liinalle. Tiina etupään ja Mika takapään ohjausköysiin kiinni. TiMi nousi alta viiden minuutin vedestä kuorma-auton lavalle kölinsä varaan. Liinat kireällä, jottei vene kovasti keiku lyhyen siirtonsa aikana. Ammattilaiselta nosto kyllä käy kädenkäänteessä.

TiMin matka pukeille alkaa.

11:35 TiMi pukeilla
 Rivakkaa tahtia pukkien ääreen. Kuorma-auto pysähtyy vierelle ja pian on TiMi käännetty ja laskettu ohjausköysien avustuksella omalle paikalleen odottamaan talvea. Pientä adjusteerausta kölin paikan suhteen mutta siihenhän TiMi nätisti kölinsä varaan istahti. KÖli tuettiin muutamalla kiilalla edestä ja taakse lisää puuta. Sivutuet eivät käytännössä venettä paikallaan pidä. Ne vain tukevat venettä hieman. Kaikki paino on siis pukilla ollessa kölillä.
Siinäpä se, pukin paikka viettää hieman,  mutta pienillä kiiloilla saimme tämänkin tasoitettua. On aika irroittaa liinat ja päästää nostomies joko kotiin tai toisien veneilijöiden avuksi. TiMi on nyt paikoillaan!

Paikallaan on - ja pysyy

Villen kone irti ja bensakanisteri auton luokse odottamaan kuljetusta omalle veneelleen. Fenderit ja köydet pois. Vene on valmiina pesuun

11:50 Pesu
Pursiseura oli järjestänyt paikalle pesuauton, jonka vesitankeilla ja kompressoreilla saa veneen kuin veneen puhdistettua. Todella hyvää palvelua. Veneen saa heti noston jälkeen talveksi siistinä suojaan. TiMi oli varsin likainen. Pesu oli todella tarpeen. Vene oli käsitelty viime keväänä mutta juuri pukkien tassujen alta sitä ei myrkkymaaleilla oltu käsitelty. Veneen kyljissä oli neljä ruutua täynnä pientä simpukkaa. Ne lähtivät pois pesussa.

Loistava lisäpalvelu. Vene puhtaaksi heti noston päätteeksi

Pesijältä sai hyviä vinkkejä tulevaa, tarkempaa kevään puhdistusta silmällä pitäen. Pohjamaali oli hyvässä kunnossa. TiMin valkoisessa maalipinnassa on kellertäviä juonteita. Apteekista saa Oksaalihappoa jota laitetaan nyrkillinen puolesta litrasta litraan vettä. Sitä levittäen veneen kylkiin saadaan maalipintaa hieman auki, jolloin kellertävät juonteet häviävät pestäessä.
Kannen pesu ja puhdistus kannattaa aloittaa jo syksyllä säiden salliessa. On sitten poissa alta kevään muilta kiireiltä. 

12:15 Lopulliset tarkastukset 
Siinä se nyt on! ja ihan ite tuotiin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Missään vaiheessa ei tullut ihmettelyä mitä seuraavaksi kun kaikki oli käyty ennakkoon lävitse. TiMin luukut kiinni ja kohti termoskannuja.

12:30 Syömään
Kaunis auringonpaiste. Retkieväinä tomaatti-vuohenjuustokeittoa ja leipää. Jälkiruoaksi kahvit. Kyllä ruoka maistuikin ja tuli todella tarpeeseen.
Nyt oli aika nauttia. Kello juuri sitä mitä optimistisessa aikataulussa ajattelimme. Hommat sujuivat todella mallikkaasti. Kiitos kaikille yhteisnostoon osallistuville tahoille.

Namimäiskis!

12:55 Lainamoottorin palautus

Tavarat autoon ja kohti pursiseuraa tehtävänä palauttaa lainaamamme moottori sille kuuluvalle paikalleen. Aurinko oli jo sulattanut laiturin kuuran kaikkialta muualta paitsi moottorin osat sisältäneen säkin takaa. Perämoottorin asentamisen jälkeen siirsimme koneenosat kärryyn, jolla siirsimme ne autolle.
Nyt autossamme on sekä etu- että takamoottori.

Melkoinen päivä mutta mikä tärkeintä - aivan mahtava sellainen.

Kotisatama ensi keväänä

*****
Mitä tästä päivästä opimme? Suunnittele ja valmistele asiat kunnolla. Briiffaa itsesi ja miehistö. Näin kaikki tietävät mitä tehdä ja milloin. Itse tekemisestä pystyy nauttimaan enemmän.

Huolella suunniteltu

Perjantai-iltana kävimme lävitse tulevan aamun aikataulut ja suunnittelimme sen pohjalta tulevat tehtävät. Sähköpostitse saadun nostojärjestyksen perusteella laskimme oman aikataulumme. Olemme nostossa kahdeksantena. Ensimmäinen vene nousee klo 8:00 ja yhteen nostoon menee aikaa 25 minuuttia. Nostovastaava pitää tätä aikataulua varsin optimistisena, joten heittoja saattaa tulla.

Optimistisen aikataulun mukainen veneen nosto TiMillä on 10:55. Tuolloin veneen on syytä olla laiturissa valmiina.  Aikaisempi vene nousee klo 10:30 - 10:55,  jolloin laituri on vapaa noin 10:40 rantautumiseen.

Laskimme myös aikataulun sille, jos optimistinen aikataulu ei pidäkään. Lisäsimme mutu-mentelmällä kymmenen minuuttia kunkin noston aikaan. Tällöin nostomme tapahtuisi klo 12:05 - 12:40 ja laituriin pääsisimme klo 11:50. Päivän aikataulun tärkeimmät palaset olivat valmiit. Tästä oli hyvä rakentaa koko päivän suunnitelmaa.

Sovimme, että käymme aamusta Jätkäsaaressa katsomassa ensimmäisiä nostoja ja niiden edistymistä ennen TiMille menoa. Näin saamme kuvan siitä miten hommat etenevät ja milloin on syytä startata veneellä kohti telakointipaikkaa.  Pursiseuran rannasta Jätkäsaareen kestää moottorilla puolisen tuntia. Veneen lähtövalmisteluihin varattiin aikaa samaiset 30 minuuttia ja Jätkästä pursiseuralle ajoon noin 15 minuuttia. Jätkäsaaresta meidän on syytä suunnata kohti KoPua klo 9:30.

Pistimme ylös kuudentena nostossa olevan veneen omistajan puhelinnumeron. Laitamme hänelle viestiä aamulla ja kysymme sen hetkistä tilannetta nostopaikalla. Osaamme sopeuttaa nopeutemme sen mukaan - varsinkin jos ruuhkaa alkaa olemaan liikaa ja aikataulut eivät pidä.

Netistä varmistimme vielä Länsisataman Tallinnan lauttojen aikataulut. Lähtevät lautat eivät aiheuta samalla väylällä niinkään muuta kuin hieman aallokkoa, mutta satamaan tulevat lautat kääntävät itsensä juuri nostopaikan kupeessa peruuttaakseen paikoilleen terminaaliin. Silloin samalla väylällä peippailu voi olla mielenkiintoista.

Omiin aikatauluilaskelmiemme kehyksiin ei osunut kuin Tallinkin klo 10:30 lähtevä lautta. Tulee siis vastaan matkalla ja hyvä ottaa suunnitelmissa huomioon. Tiedetään mitä odottaa eikä tule yllätyksenä.

Säätiedot lupasivat lauantaille aurinkoista, koillistuulta 2 m/s. Lämpötila aamusta Harmajalla nollassa, nousee puoliltapäivin +2 asteeseen eli varsin kirpsakka päivä tiedossa.

Brieffi tehty - mennään hyvillä mielin nukkumaan ja odottamaan lauantaita.

Pukit Jätkäsaareen

Torstai-illan tehtävänä oli etsiä TiMin tuleva talvehtimispaikka Jätkäsaaresta ja asentaa pukit valmiiksi. Siispä töistä kotiin päästyämme menimme suoraan hakemaan alumiinipukit varastosta. Päivät lyhenevät, joten kaikki liikenevä auringonvalo on käytettävä hyväksi.

Autonpakkaus meni sujuvasti. Tämä lienee vähään aikaan viimeinen kerta kun näitä tarvitsee autolla siirrellä, sillä Jätkäsaareen voi pukit huoletta jättää kesäksi paikoilleen.

Mahtuu isotkin tavarat pieneen autoon kun suunnittelee

Jätkäsaaren portista sisään ja etsimään TiMille nimettyä telakointipaikkaa. TiMi telakoidaan loistavalle paikalle aivan ajoväylän varteen. Siinä on erinomainen mahdollisuus suorittaa keväiset huolto-  ja moottorinkunnostustyöt.

Pukin osat autosta ulos omille paikoilleen kokoamista varten. Vanhat valokuvat esiin, josta pystyimme katsomaan tarvittaessa kokoamista auttavia vinkkejä - kuinka kukin palanen oli paikoillaan silloin kun se purettiin. 

Paloihin vain käsiksi ja kokoamaan.  CRC:tä pultteihin, muttereihin ja vantteihin ja puolessa tunnissa oli pukki valmiina.

Palat oikeille paikoilleen ja kokoamaan. Valmis pukki odottaa venettä saapuvaksi

Kölin paikalle pätkä painekyllästettyä kakkosvitosta ja permanent tussilla veneen nimi, rekisteritunnus, omistaja ja puhelinnumero sekä eteen että taakse pukkiin. Kirjoittettiin tiedot varmasti sen verran korkealle ettei Helsingin talven korkeat nietokset peitä niitä talven aikana. ;)

Jätkäsaaresta KoPulle  irroittamaan isopurjeesta lasikuitulatat ja pakkaamaan itse purje pussiin. Jääkaappi kantoon ja kotiin.

Latat irti ja purjeet pussiin.

Nyt ollaan valmiita itse telakointiin. Sen aika koittaa lauantaina.

Mastonkaato

Keskiviikkona tehtävälistalla töiden jälkeen oli isopurjeen ja puomin irroitus . Kylmä ilma käy sakkeleiden irroituksessa  jo näppeihin. Kylmää metalliahan on mukava käsitellä paljain sormin.

Jokainen työvaihe valokuvattiin tarkoin, jotta kevääksi on selkeät työvaiheet kuvina seurattavaksi.

Puominirroituksessa kuten kaikessa muussakin irroitustyössä on hyvä dokumentoida vaiheet tarkasti. Osaa sitten keväällä paremmin laittaa osat päinvastaisessa järjestyksessä paikoilleen.

Sisällä irroitettiin mastovalon sähköjohdot ja varmistettiin ettei johto pääse missään välissä luistamaan maston sisään. Sieltä sitä on aikalailla mahdotonta kalastaa takaisin.

Torstaiaamuna vuorossa oli se syksyn toiseksi suurin tehtävä eli maston irroitus. Ensimmäisenä vuorossa eristysteippien irroitus maston ja veneenrungon yhtymäkohdasta. Mika oli laittanut jesaria paikalla olleen mastonkauluksen päälle, sillä se näytti jo parhaat päivänsä nähneeltä.Talven aikana se on syytä uudistaa. Tehdään uusi neopreenista ja laitetaan sprayhoodin kankaasta päällinen. Eiköhän siitä hyvä tule.

Mastonkauluksen irroitus. Nykyinen kaulus toimii hyvänä kaavana tulevalle suojukselle 

Tämän jälkeen löysäsimme vantit ja harukset sellaiseen kireyteen, että niitä on mahdollista operoida pelkästään käsin.

Veneen nokka kohti mastonosturia. Kun vene oli kylkikiinnityksessä mastonosturin kupeessa aloimme valmistelemaan itse nostoa.

Matkalla...

... mastonosturille

Riittävän vahvaan köyteen tehtiin paalusolmulla lenkki, joka sidottiin maston ja maston köysistön ympärille. Lippunarut on syytä jättää tässä vaiheessa pois lenkin sisältä. Lippunaruhan on kiinnittyneenä saalingin puoleenväliin ja se ei tiedä hyvää, jos naru alkaa kiristyessään vääntämään saalinkia kohti mastoa. Rumaa jälkeä saattaa syntyä ennekuin itse lippunaru katkeaa.

Kun lenkki oli paikoillaan, oli aika kiinnittää siihen mastonosturin köydet sakkelilla. 

Sakkelin on syytä pitää kun masto on irti veneestä nosturin varassa. Köysilenkki maston ja fallien ympäri. Muista jättää lippunarut ulkopuolelle.

Sitten vinssaamaan lenkkiä kohti saalinkien ja maston yhtymäkohtaa. Lopusta köydestä saamme hyvän ohjurin, jolla ohjaamme maston etupäätä kohti pukkeja. Lenkin kiristyessä maston ja saalinkien ympärille oli aika irroittaa vantit sekä etu ja takaharus. 

Babystaagi irti. Vantit jo roikkuvat vapaina

Irroitetut vantit kiinnitettiin ohuella narulla mastoa vasten. Maston kumisten kiilatukien poiston jälkeen masto oli valmis nostoon.

Kumisten kiilatukien irroitusta

Yksi miehistön jäsen kannelle pitämään kiinni mastosta, toinen seuraamaan maston nousua salonkiin ja varmistumaan siitä, että masto nousee irti paikoiltaan. Kolmas vinssin varteen vinssaamassa mastoa ylös. 

Masto nousi paikoiltaan vaivatta ilman ongelmia - aina siihen asti kun mastonjalkaa oli  jäljellä 30 senttiä veneen sisällä.
Sitten kuului nirhausääni. Katsoimme ylös ja totesimme maston osuvan ilkeästi mastonosturiin. Köysivinssi oli liian lyhyt TiMin mastolle.

Nouseeko? Ei nouse

Nopeasti mastoa alaspäin ja pohtimaan olisiko mahdollista nostaa masto samalla vinssillä siten, että vene olisi jossain toisessa asennossa. Puolen tunnin veneen siirtelyn jälkeen totesimme ettei homma toimi. Masto haluaa köysivinssin avulla kääntyä eteenpäin kun sen pitäisi luonnostaan lähteä kaatumaan taakse. Viemällä venettä eteenpäin ei masto pääse sitäkään vertaa kaatumaan taakse.

Mietintämyssyä päähän. Mastonosturista löytyy vaijerivinssi, joka on hieman hankalakäyttöisempi eikä kukaan meistä ollut sitä ennen käyttänyt. Sen käyttämistä varten joutuisimme laskemaan maston takaisin ja kiinnittämään vantit ja harukset. 

Kävimme kyselemässä paikalla olleilta KoPulaisilta vinkkejä ja apuja kuinka edetä ja mitä kannattaa vaijerivinssin kanssa ottaa huomioon. Samalla soittelimme varmuuden vuoksi muutamalle nostopalvelulle, josko olisivat lähettyvillä tähän hätään. No, siinäpä tietää vastauksen - ei ole. Vaijerivinssi on meidän ainoa keino.

Niinpä masto kiinni, vantit paikoilleen ja köysinostimen vaihto vaijeriin. Siitä sitten kaikki alusta. Vantit auki, mastoon kiinni ja nosto vaijerilla saattoi alkaa.

Itse nosto onnistui nyt helpommin. Masto saatiin kokonaisuudessaan ylös veneestä. lähes kolmentoista metrin mastoa oli helppoa käsitellä. Kansimiehen tehtävänä on pitää vain kiinni mastosta ja pyrkiä ohjaamaan sitä kohti veneen nokkaa. Salongissa noston alkuvaiheessa ollut Tiina siirtyi laiturille pitämään saalinkeihin kiinnittetystä köydestä ja ohjaamaan maston siirtämistä kohti pukkeja. Venettä piti laskun aikana hieman siirtää eteenpäin jotta mastoa saatiin liikutettua riittävästi poispäin mastonreiästä. Laskimme mastoa vielä vähän jonka jälkeen pystyimme siirtämään maston laiturin puolelle pukkien päälle. Isoin homma oli tehty.

Siirsimme maston kolmistaan pois mastonostimen edestä vähän sivummalle jossa voidaan toteuttaa maston "pakkaus" vajaan vientiä varten. Siirsimme TiMin takaisin omalle paikalleen laituriin ja aloimme irroittamaan saalinkeja, kiinnittämään köysiä ja vantteja tiiviiksi ja siistiksi nipuksi maston ympärille. Kiinityksen teimme Bilteman jesarilla. Mietitytti miltä ilmastointiteippien liimapinnan jäljet näyttävät keväämmällä mastossa mutta ainakin nyt se oli paras (ja ainoa) tapa edetä. EI tullut etukäteen tätäkään ajateltua.

Vantit ja köydet mastoon kiinni siistiksi kokonaisuudeksi. 

Kävimme hakemassa mastovajasta mastokärryt ja samalla tutustumassa toisten purjehduskollegoiden variaatioihin vanttien niputtamisessa. Köysiähän niihin oli käytetty mutta meistä paras idea oli käyttää polkupyöristä tuttuja mustekaloja. Vaihdetaan piakkoin jesarit niihin.

Kahdestaan siirsimme painavahkon maston kärryille ja matka kohti mastovajaa oli valmis alkamaan. Pienen justeerauksen jälkeen saimme kärryt oikenemaan mastovajan ovesta oikeassa kulmassa ja laskemaan maston omalle paikalleen talveksi. Ensimmäinen etappi veneen telakalle saattamisessa alkoi olla valmis.

Seuraavaksi rakentelemaan pukkia Jätkäsaareen.

Kohti kotisatamaa

Tänään pääsimme TiMillä vihdoin kohti uutta kotisatamaa Koivusaarta. Ennen kuin tänne asti päästiin, on muutaman päivän ajan ollut jos jonkinlaista säätöä ja suunnitelmaa. Voi ehkä jossain määrin puhua pienestä, ei nyt sentään stressistä, mutta jonkinasteisesta huolestumisesta. Kuinkakohan kaikki saadaan järjestymään. No, kaikkihan aina järjestyy.

Lauantaina kävimme tutustustumassa pursiseuraamme. Seurasimme veneiden yhteisnostoa ja tutustuimme seuralaisiin.  Tuttujakin seurassa on enemmän kuin tähän asti tiesimme mikä on aina mukava juttu. Mukavaa väkeä kaikki.

Yhdessä veneitä ylös Koivusaaressa

Säätöä ja suunnitelmia aiheuttivat tottakai tulevan telakoinnin järjestelyt. Jätkäsaareen on ensi lauantaina seuran toimesta järjestetty yhteisnosto, johon päätimme mennä mukaan. On ainakin jonkinlainen deadline tiedossa tällekin tapahtumalle. Muutama päivä aikaa järjestellä mastonnosto ja siirtyminen Jätkäsaaren edustalle. 

Vinkkejä ja yhteystietoja seuralaisilta - Kuka tietää ja vastaa mistäkin. Paljon saimme apua. Mukavaa todeta, että ei ole asioiden kanssa yksin. Ympärillä on nyt osaavien ja apua mieluusti tarjoavien ihmisten verkko. Jo nyt voi suositella pursiseuraan kuulumista kaikille pelkän yhteisöllisyyden takia.

Viikonlopun ja maanantain aikana tarkan telakointipaikan selvittelyä, mastonkaadon ja maston varastoinnin suunnittelua sekä tietysti ykkösenä veneen siirron pähkintää. 

Tuulilta saimme avaimet hänen veneelleen. Jos muuta ei keksitä niin sitten vedetään TiMi sillä pois Kaivopuistosta. Ville ehdotti, josko lainaisimme heidän veneestään perämoottoria. Sillä pääsisimme omin voimin kohti Koivusaarta. Siinäpä suunnitelma, jonka päätimme toteuttaa.

Sähköpostailun lopputuloksena tiistaiaamuna alkoi selvitä viikon lopullinen suunnitelma: 

1) Haetaan Villeltä perämoottori ja isketään se TiMiin kiinni.

2) Siirretään TiMi koivusaareen, jossa irroitetaan purjeet ja nostetaan masto pois.

3) Sijoitetaan masto täksi talveksi mastovajaan, sillä moottorinvaihtoa silmälläpitäen se voi olla aikalailla tiellä kun uutta konetta tuodaan.

4) Käydään pistämässä pukit paikoilleen Jätkäsaareen.

5) Seilataan TiMi lauantaina Jätkäsaareen ja nostetaan telakalle.

Nyt tästä listasta on 1,5 ensimmäistä kohtaa toteutettu.

Koivusaaresta haimme iltapäivällä perämoottorin ja ajoimme Kompassotorille. Koneen vaihto oli yksinkertaista ja nopeaa. Pian saimme kääntää TiMin keulan kohti uutta kotisatamaa. Ville ajoi automme odottamaan KoPun rantaan. 

Epäidenttiset kaksoset: toinen toimii, toinen ei

lähtövalmisteluja Kompassitorilla. Kohta mennään.

Mahtava tunne!

Kahdestaan homma sujui kuin vanhoilta tekijöiltä. Pääosin käytimme navigointiin merikorttia pysyäksemme reitillä. Silloin tällöin tarkastimme ihan huviksemme todellisen sijainnin Sailmatesta. Tunnin moottoripurjehduksen jälkeen olimme 'kotona'.

iPhonen Sailmate näyttää viimeisen legin alkavan pian.

Ensimmäisellä yhteisellä kaksinpurjehdusmatkalla opimme ainakin sen, että ääneenajattelu on suotavaa. Puhetta pitää riittää. Toki sitä pälätetään muutenkin jatkuvasti, mutta koko ajan on toisen hyvä olla tietoinen siitä, mitä toinen seuraavaksi aikoo tehdä. Se helpottaa yhteistoiminnan sujuvuutta. Aina kun ei voi ihan niin helposti toisen ajatuksia lukea.

Myös yhteiset nuotit on hyvä sopia etukäteen mitä kumpainenkin tekee kun esimerkiksi saavutaan määränpäähän. Silloin kun tiedetään tarvittavat toimenpiteet ja työnjako, ei asiassa ole muuta jännitettävää kuin se, osataanko itse toimet toteuttaa haluamallamme tavalla. Jos ei osata niin seuraavaa kertaa varten harjoitellaan..

Kotisatama saavutettiin ja nyt on TiMi kiinnitettynä KoPun laituriin.muutamaksi päiväksi

Illan pimeyessä irroitimme rullagenuan. Oikeiden köysien etsimiseen meni eniten aikaa. Tästä opimme että ensi keväänä TiMistä löytyvät kullekin purjeelle omat, värikoodatut köydet. Ei tarvitse arpoa mikä mikin naru on.

Moottorivalinnat

Kävimme mittaamassa Jussin  kanssa moottoritilaa ja tekemässä lopullisen päätöksen miten edetään.
Jo aiemmin päätimme myydä vanhan koneen varaosiksi. Käytettynä ostettavan koneen tulisi olla sen verran uusi, että sen asentaminen olisi kannattavaa.  Hinta paikalleenlaiton kanssa ei tule nykybudjetin kannalta katsoen suhteessa  kovinkaan paljoa uutta halvemmaksi. Myös uudehkon, luotettavan ja veneeseen sopivan käytetyn koneen löytyminen  on kiven takana  - ja vaihto taas edessä uuteen verrattuna luonnollisesti aikaisemmin. Tehdän siis samantien pitemmälle katsova päätös; hankitaan uusi kone ja jaetaan kulut pitemmälle aikavälille.

Ensimmäiseksi Jussin saapuessa TiMille istahdimme salongin pöydän äärelle ja avasimme läppärillä uusien konekandidaatin perustiedot webistä. Vaihtoehtoina ovat Kubotalta 7hv:n yksipyttyinen, ja 10hv kaksisylinterinen Nanni diesel. Volvo Pentan D1-13 oli hintaluokassa samassa ilman merikytkintä. Toisin sanoen Volvo Penta käyttäisi vanhaa merikytkintä kun taas Nannien mukana tulisi täysin uusi. Kyllähän se nykyinen merikytkin pelittää (kai - eihän siitä ole takeita). Nyt on mahdollisuus vaihtaa merikytkin samalla uuteen ja poistaa sen kohdalta  toimiiko/eikö toimi -peikko takaraivosta.

Seitsemän hevosvoimaa tuntuu meistä molemmista hieman turhan pieneltä. Kymmenen hevosta on optimaalinen TiMille. Pikku-kubota tiputettiin tässä kohtaa pois pelistä.

Nannin ja Volvo-Pentan takuut ja niiden eroavaisuudet käytiin läpi. Siinä missä Volvo vaatii perushuoltojen tehtäväksi ammattilaisten toimesta  Lauttasaaressa, Kubotan perushuollot voidaan tehdä itse ilman huolta, että ne vaikuttaisivat takuuseen.

Eipä ollut vaikea päätös. Mittauksia lähdettiin tekemään kymmenheppaisen Nanni Kubotan  mittojen mukaan.

Mittapiirrokset esillle, moottoritila auki ja mittaamaan. Ennakkoon hieman jännitti miten kävisi. Ei sillä etteikö hommia saataisi eteenpäin, vaan enemmänkin jännitimme sitä, millaisia isohkoja muutoksia täysin uuden kaksipyttyisen koneen & merikytkimen mahduttaminen ja asentaminen yli neljäkymmentä vuotta vanhaan purteen tuottaisi.

Taitavia nuo insinöörit. 2-sylinterinen kone on yllättävän pieni. Paljon pienempi kuin moottoritilassa aiemmin majaillut yksipyttyinen Volvo-Penta. Kone näyttää uppoavan tilaan vailla mitään ihmeellisyyttä. Ainoa suurempi muutoskohde koneen pienuudesta johtuen on uudelleenlaminoimalla tehtävät moottorikiinnikeiden paikat. Nykyisiin moottorikiinnikkeisiin verrattuna Kubotan kiinnikkeet ovat kolmisen senttiä kapeammalla, jolloin nykyiseen pohjaan on tehtävä muutoksia. Tämä ei kuitenkaan ole kauhean iso homma. Itseasiassa siinäpä kaikki mitä pitää muuttaa. Ei moottoritilan laajennusta salonkiin päin tai muuta turhaa tuunausta.

Helpottaa oloa kummasti. Tilaa moottorille löytyy. Ja kun kone on nykytyyliin suunniteltu helposti huollettavaksi niin aina parempi.  Kaikki tarvittavat vaihto-osat: öljyn-  ja polttoaineen suodattimet sekä vesipumpun siipiryörä  + kaikki hihnat ovat käden ulottuvilla.

Uusitaan tarvittavat letkut ja instrumentit samalla. Päätettiin tehdä lämmönvaihtimelle optio lämminvesijärjestelmää varten. Saadaan lämmintä vettäkin käyttöön- josko vaikka suihkun joskus rakentaisi.  Ja jos on tarvetta uuteen potkuriin niin ollan valmiita tarvittaessa vaihtamaan sekin moottoriin sopivaksi.
Hinta kaikelle tälle pysyy vielä alle alkuperäisen budjetin eikä uusi moottori veneen hankintahinnan kanssa ylitä muiden tarjokkaiden hintalappuja.

Sovittiin, että lopullinen päätös töiden aloittamiselle tehdään heti kun ollaan saatu TiMi ylös. Tarkastetaan nyt varmuuden vuoksi pohja lasikuiturokon osalta ennenkuin laitetaan rahat koneeseen kiinni. Jos/kun kaikki näyttää hyvältä, tilataan kone ja aloitetaan valmistelut koneen asennukseen.
Syksyn aikana telakalla voidaan toteuttaa asennusta valmistelevia toimenpiteitä kuten  moottoritilan puhdistus ja jos kelit ja varsinkin lämpötila, antavat myöden, voidaan laminointi moottoripedin osalta suorittaa samantien.

Itse koneen asentaminen ja viimeistely tehdään sitten ilmojen lämmettyä keväällä. Saadaan takuutkin oikeaan aikaan juoksemaan eikä näin talvea vasten.

Mitäs me KoPulaiset

Eilen illalla klo 23:12 tuli odotetu viesti pursiseuran sihteeriltä. Meidät on hyväksytty jäseniksi. Nyt aletaan todenteolla hoitamaan TiMiä telakalle päin.

Huomenna mittaillaan moottoritilaa. Tehdään päätös moottorista

TiMi Warehouse

Tarviketta ja tilpehööriä veneilijällä riittää. Kuten on aiemmissa blogeissa tullut mainittua, on tavaraa aika lailla paljon säilytettävänä talvea varten: purjeet, patjat, akut, keittimet ynnä muut irtonaiset. Näitä  ei talven yli halua jättää veneeseen kuuran tai kouran armoille. Jos ei kylmä ja kostea syö niin sitten voi toisen käsi viedä tavarat veneestä. Parempi ottaa irtoavat osat mukaan ja tuoda takaisin sitten keväällä.

Koti näyttää tällä hetkellä enemmän varastolta kuin asunnolta,  joten ryhdyimme metsästämään varasto-/tuotantotilaa.  Tarjontaahan riittää tässäkin laidasta laitaan. Hintoja ei netissä kerrota vaan kaikki on kyseltävä erikseen. Meileihin vastataan jos jaksetaan.

Kellaritiloja kävimme katsastamassa. Vanhojen asuintalojen alakerroista löytyy tarjolle 2-15 neliöisiä ikkunattomia betoniluukkuja. Ankeita. Toki ajavat ainakin varastointitarpeen, mutta ei niissä mitään pientä puuhastelua kykene tekemään. Autotallejakin toki on tarjolla.

Someen muutama kysely ja  johan löytyi ystävien kautta loistavat tuotantotilat Pitäjänmäestä. Nyt on paikka jossa voidaan tehdä iltapuhteiksi kunnostustöitäkin rauhassa: puu-ja sähkötyöt, ompelut, maalaukset,...purjeetkin mahtuu levittämään kokonaisuudessaan lattialle vaikka paikattavaksi! kaikkea tarvittavaa löytyy. Ja tavaroillekin on tilaa riittävästi. Aletaan hiljalleen lyhentämään syyskuun 15. päivänä blogattua ToDo- listaa.

Talvi-illat taitavat molemmilta mennä tästä lähtien joko Pitskussa tai rinteessä Hyvinkään Sveitsissä. Hienoa.

***

Huomenna tulee tieto siitä, onko meidät kolme (TiMi, Tiina ja Mika) hyväksytty Koivusaaren pursiseuraan vai lähdemmekö tiistaina aikaisin Helsingin liikuntaviraston pakeille Paavo Nurmen kujalle henkilökohtaisesti täyttämään kaupungin talvitelakointipaikka-anomusta.

Akku täynnä, lämmöt pelaa

Rekisteritunnuksen tarrat saapuivat jo perjantaina. TiMi saa rauhassa asettua telakalle ennenkuin tarroja asennellaan, jotta ne saadaan aseteltua oikeaan asentoonsa. Tarkkaa mittausta nimittäin tiedossa. Itse tarran kiinnitys mukana tulleiden selkokielisten poliisiohjeiden mukaan ei tunnu kovinkaan hankalalta. 

Tänään tiistaina töiden jälkeen pikkupuuhasteluja veneellä. Ensimmäisenä kiinnosti nähdä oliko aurinkopaneeliin kiinni jätetty akku latautunut.  Akku ulos ja yleismittarilla lukemat ylös. 12,9V. Oikein hyvä!

Vaihdettiin akkukengät uusiin. Vanhat saavat olla varalla, jos niitä vaikka joskus tarvitaan. Samalla selvitettiin Jarin kanssa ihmetellyn punaisen johdon salaisuus: kytkentäpaneelin miinusjohtohan se. Vaihdetaanpa siniseen keväällä. (Vuoteen 1974 asti nollajohdin on merkattu punaisella. Tällaisen tiedon löysimme verkosta.)

Luimme viime viikolla Wallas lämmittimen lämmittämättömyydestä paljon parjaamastamme suomi24:sta.

Tällä kertaa keskustelu oli sääntöjä vahvistava poikkeus. Ei yhtään " ite oot vissiin juonu pullon kossua ja sammut"-tyyppista kommentointia kuten threadissa, jossa kyseltiin perämoottorin sammumisesta käynnistyksen jälkeen. 

Niin... Siellä puhuttiin kahdesta asiasta, joissa kannattaa Wallaksen kanssa olla tarkkana. Vanhempi nk. pelti-Wallas, joka meilläkin TiMissä on, on erittäin kranttu sille, että 1) itse kotelo on hyvin kiinni ja 2) se saa virtaa riittävästi.

Kotelo oltiin jo edellisellä käynnistyskerralla kiinnitetty tiukasti paikoilleen ja nyt piuhojen päässä on täysi akku. Lämmitin päälle ja johan syttyi pian lämmittimen palamista indikoiva punainen valo laitteen keskusyksikköön. toimiihan se tämäkin. Nyt kun vielä optimoidaan lämmön tulo salongin ja keulapiikin suuntaan niin homma on loistavasti tältä osin mallillaan. 

Ensi perjantaina olisi tarkoitus mennä taas yöksi Eiran rantaan. Kohta alkaa nämä mahdollisuudet käydä vähiin tältä kaudelta. Olihan ulkolämpötila tänäänkin vain +6 astetta.

Aurinkosähköä harakoille

Jari piipahti veneellä katsastamassa sähköjä. Suunniteltiin ensi kesän maasähköadapterin asennusta ja tarvittavia sähkövetoja: mistä maasähkö tuodaan sisään ja minne adapteri asennetaan.  Mutta päivän tärkeimpänä tehtävänä oli ymmärtää aurinkopaneelin toiminta. Aikaisemmin mitattuna aurinkopaneeli tuottaa jännitteenalentimelle  (kuva) virtaa ja jännite on 20 Voltin verran, mutta akkuihin asti alentimelta ei tuntunut kulkevan mitään. Jännitteenalentimessa vilkkuu vihreä valo. Villkuva valo kertoo sen, että valmiutta on, paneeli toimii,  mutta siitä eteenpäin kytkennät eivät ole kunnossa. Johtoja lähtee ja tulee mutta ovatko oikeat ja jos ei, missä niiden toinen pää luuraa?

Plussa kyllä oli paikallaan akun navassa, mutta miinus? Miinukselle tulee hämäävästi ohuempi punainen johto. Yleensähän miinus merkitään sininsellä. Tämän punaisen piuhan tarkoitus ei vielä selvinnyt, mutta oikea miinusjohto jännitteenalentimelta se ei ole. Ja kuten aloitteleva venesähköalipursimieskin jo tietää kantapään kautta, mitään ei tapahdu ellei piiri ole yhtenäinen.   

Niinpä etsimään tarvittavaa miinusjohtoa. Yleismittarilla haettiin jännitteenalentimelta lähtevän johdon päätä. Vihdoin mittari piippasi.  Olimme löytäneet oikean johdon. Miinusjohto paikoilleen,  akkuun kiinni ja jännitteenalentimeen ilmaantui  jatkuva vihreä valo. Jopa alkoi akku latautumaan. Tämä vielä varmistettiin mittarin avulla.

Aurinkosähkö oli kulkenut tähän asti harakoille. Miinusjohto on  hyvinkin saattanut vain irrota kytkennästään. En usko että se noin on aina ollut. Samoin aurinkosähköllä on ladattu vain yhtä akkua. Asennetaan akkujen plussien väliin johto myöhemmin, niin latautuu molemmat tämänhetkiset akut. Se, riittääkö aurinkopaneelista tuleva virta lataamaan molempia akkuja yhtäaikaa pitää vielä selvittää. Jos ei riitä niin tärkeämpää on, että akuista juuri starttiakku latautuu.

Johtoja TiMissä siis riittää. Sisävalaistuksen, instrumenttien ja ajovalojen kytkennät ovat selvillä. Johdotuksen tarkempi vienti kohteelle on selvityksen alla ja hyvä tehdä ennen kuin uudelleenjohdotukseen alkaa. Pistopunkan alla , juuri näiden aurinkopaneelikytkentöjen takia,  on  muutama ylimääräinen johto  selvitettävänä .  Suurimmassa osassa ei kulje mitään, mutta alkuperäisten kytkentäkaavion puuttumisen myötä on erittäin hankalaa tietää mistä mikäkin johto tulee ja mikä on niiden tarkoitus. Salapoliisin hommia. Tulevaisuuden iltapuhteeksi johtojen päähän kiinni ja sieltä sitten eteenpäin katsomaan mistä löytyy sen toinen pää. 

Sähkön kanssa tulee olla varma mitä missäkin menee vaikkakin kyseessä on "vain" 12 Voltin piiri. Yleismittari alkaa olla jo tuttu peli. Joka kerta kun sitä käyttää, siitä tulee parempi ja parempi ystävä. 

P-10485

Nyt se sitten saapui -  Rekisteröintitodistus Trafilta. Oltiinkin pinossa aika lähellä pintaa Tiinan soittaessa. Hyvä näin. Nyt on asiakirjat kunnossa ja TiMillä tunnus P-10485. Sähköpostilla rekisteritunnuksen ilmoitus pursiseuran sihteerille lisättäväksi hakemuksen. Seuraava rikesakkorysä voi olla se, että rekisteritunnusta ei ole vielä veneen kyljessä.

Mutta kohta on!

Venerekisterit.fi sivustolta löytyy webshop, josta voi tilata viranomaismääräysten mukaiset säänvaihteluita ja vettä kestävät tarrat. Tilattiin tummansiniset. Näiltä näkymin löytyvät ensi viikolla eteisen lattialta muun postin seasta.

Ja sitten ei muuta kuin asentamaan.

Mitä sitä seuraavaksi tekisi?

Tänään ei TiMille menty. Halusimme tutustua kotona oleviin purjeisiin paremmin ja siihen tarvitaan tilaa. Varasimme pesutuvan ja levitimme purjepussien sisällöt lattialle. Kolme kappaletta purjeita; Aiemmin mainittu spinaakkeri ja kaksi rullaan tarkoitettua etupurjetta: fokka ja myrskyfokka. Vieläkin ihmetyttää se, mihin  rullaan tarkoitettuja eri kokoisia fokkia tarvitaan? Nykyisestä rullagenoasta saa aina sisään vetämällä pienemmän. Eihän se sisäänvedettynä varmastikaan vastaa erikseen nostettavaa etupurjetta mutta vaihdapa nyt rullaan pienempi purje. Ei juuri nyt kuulosta kaikkein nopeimmalta saati järkevimmältä toimenpiteeltä. Ehkäpä mieli muuttuu ajan saatossa.

Muovikumista tilattiin  pari uutta värivaihtoehtoa - Tempestin ja Swalan ruskeat katekankaat. Katsotaan sitten miltä ne näyttävät.  Veneitä seuranneena ei montaakaan ruskeaa sprayhoodia ole näkynyt. Suurin osa on sinisiä tai valkoisia. Sopivan sävyn löytyessä ruskea väri voi olla mukava poikkeus satamissa ollessa.

Edellisessä blogissa mainitisimme listauksesta kaikenlaisista ei_niin _pakollisista tuunauskohteista: tärkeintähän on nyt tietysti saada hommat pelaamaan kokonaisuudessaan ja vasta sitten ruveta tuunaamaan kaikkea muuta extraa, mutta talvi tulee ja silloin on ihan hyvää aikaa tehdä kaikkea pienempiä projekteja. Keväällä sitten kiilotukset ja vahaukset päälle. Alla listattuna nyt tähän asti löydetyt kunnostuskohteet tärkeyjärjestyksessä

Veneen ulkopuolella

Uudet fallit (nostimet)
Kaikkiin vantteihin sokat 
Uudet rullagenoan köydet

Mastonkaulus
Ruoripinnan hionta ja lakkaus

Autopilotin aukkovaneerin uusiminen
Tutkaheijastimen asennus
Uudet kaidevaijerit
Sitlooran teak-penkkien hionta ja öljyäminen

Sitlooran takaluukun uusiminen

Sitlooran sivuaukkojen puukehysten korjaus & uusiminen

Maasähkön veto & läpivienti

Kulkuvalojen vaihto LEDeiksi ja uudelleenjohdotus
Sprayhoodin vaihto
Purjepussin vaihto

Sisällä

Sisämoottorin kunnostus/vaihto

Lämmittimen huolto 

Septitankin huolto
pilssin luukun vaihto

Maton asennus

Uudet patjat ja patjanpäälliset sekä verhot

Uusi hylly vessaan

Uudet LED-valot ja uudelleenjohdotus

Navigointipöydän uudelleenjärjestely

Paikka plotterille
Paikka VHF-radiolle

Säilytyspaikka merikorteille

2 kpl 12v sisäpistoketta

karttavalo

Lista sähkölaitteista ja niiden kulutuksesta: kytkentakaavion laatiminen sekä uusien akkujen asennus.

Tuossapa sitä touhuttavaa riittää. Ei käy tulevaisuudessa aika pitkäksi.

Rapujuhlat ja kunnon pihvit

Viikonloppu kokonaisuudessaan veneellä. Perjantaina töiden jälkeen kotiin, tarvittavat varusteet kasaan, liemi kiehumaan ja ravut kattilaan.  Sitten veneelle tarkoituksena olla yötä Kompassitorilla. Tavarat autosta veneelle ja valmistelemaan rapujuhlia.  Kymmenen aikoihin alkoi Kaivopuisto hiljentymään. Ketään ei näkynyt - vain  muutama Uunisaaresta tullut ravintolavieras. Mikäs tässä ollessa - kahdestaan hiljaisuudessa keskellä Helsinkiä.

Rapujuhlien jälkeen keulapiikkiin nukkumaan ja  hyvin nukuttikin. Mukavan lämmintä oli ilman lämmitintäkin.  Aamulla aikaisin ylös. Heräsimme kiinnitysköyden narinaan varttia vailla kahdeksan.  Ei muuta kuin  kompassikahvilasta aamupala veneelle ja sitlooraan istumaan. Katselimme kun muutama vene valmistautui viikonlopun Gulf of Finland Raceen. Meitä ei kilpaileminen tässä lajissa kiinnosta - eikä oikein vielä tule edes mieleen milloin ja miksi se kärpänen iskisi. TiMi on ihan matkapursi ja sellaisena pysyy.

Lauantaina piti mennä kotiin, mutta veneellä oleminen oli niin mukavaa että päätettiin jäädä vielä sunnuntaiksi.

Mari ja Pasi , Claudia ja Tuukka  jälkikasvuineen kävivät viikonlopun aikana paikalla tutustumassa TiMiin. Tuulikin piipahti paikalla.

Sunnuntaina veneen tuunausta ja siistimistä. Nyt vuorossa salongin paapuurin puoli, vaatekaappi ja  kansiluukku. Messinkipeilin läpikäynti hammastahnalla ja -harjalla. Mukavaa puuhastelua ja siistiä tulee.

Sitten tutustumaan lämmittimeen - TiMistä löytyy Wallas 1800B. iPadista käyttöohjeet eteen ja siitä sitten konetta käyttämään. Wallakseen virrat, minuutin verran painetaan starttinappia ja odotetaan seuraavat neljä minuuttia - ei meinaa käynnistyä. Tälläset vehkeet ei aina lähde kerralla käyntiin.  Neljän minuutin päästä uudelleen starttinappi pohjaan kunnes kone hiljenee - kuuluu vain pieni napse. Käyntiinhän se lähti, nesteet kulkee ja pumppu toimii mutta punainen valo kojetaulussa ei syty, tuntuu sitä että liekki puuttuu.  Eli  Wallas "toimii" mutta eipä lämmitä. Lämmitin on hyvin yksinkertainen laite. Kutsutaan huolto kattomaan laite tai viedään näytille. Ei iso juttu . Eipä hättää, kylläpä tässä pikkuhiljaa opitaan tätäkin käyttämään

Kuulostaa enemmän siltä että TiMissä on paljon toimimatonta kuin toimivaa. Näinhän se on, mutta kyllä  osa menee myös osaamattomuuden piikkiin. No ainakin keitin toimii - erinomaiset pihvit saatiin aikaiseksi lauantai-iltana.

Vielä listausta kaikesta ei-niin-pakollisesta tuunauskohteesta niin sekin on hoidettu. Laitetaan listaa blogiin myöhemmin tulevalla viikolla. 

Kiinnitysköysi alkoi narisemaan varttia vailla kahdeksan myös sunnuntaiaamuna. Hassua! 

Saako rekisteröimättömällä veneellä purjehtia?

Tiina soitteli Trafille ja kyseli rekisteröinnin etenemisestä. Tätäkin koneistoa pyörittää nippu virkamiehiä ja vastaukset oli juuri sellaisia mitä virkamiehiltä odottikin.

"Meillä on nyt täällä tämän siirron (venerekisteri Maistraatilta Trafille) myötä aika pitkät jonot. Emme voi vastata milloin veneenne rekisteröinti tapahtuu"

Käsittelevät tällä hetkellä 11.8 alkaneella viikolla tulleita rekisteröintejä FIFO (First In First Out) periaatteella  eli otetaan pöydällä olevasta paperikasasta se päällimmainen (ensimmäisenä tullut) ja  hoidetaan käsistä.  Näinhän sen pitää mennäkin, mutta eivät  pysty sanomaan milloin on meidän veneen vuoro. Sehän tarkoittaisi sitä, että pitäisi koskea paperikasaan.

Meidänhän rekisteröinti tehtiin 22.8. joten parisen viikkoa vielä menee -jos kaikki menee sujuvasti Trafin puolella. 

Sitten googletettiin millaisia sanktioita sitä saisi, jos veneellä purjehtisi. Rikesakothan sieltä napsahtaisi.

Tässä listausta www.oikeus.fi sivustoilta

Vesiliikennerikkomukset

* Pieni ylinopeus 60 euroa 

* Merkillä tai opasteella ilmaistun kiellon rikkominen 35 euroa

* Veneen kuljettaminen alueellisten kieltojen tai rajoitusten vastaisesti 35 euroa

* Veneen rekisteröimättä jättäminen, rekisteröimättömän tai rekisteritunnuksettoman veneen käyttö 35 euroa

* Veneen asiakirjojen puuttuminen 20 euroa

* Veneen rekisteröinti-, muutos-, tuhoutumis-, luovuttamis- tai poistoilmoituksen tekemättä jättäminen 35 euroa

* Puuttuvat airot, mela, ankkuri, tyhjennyspumppu, käsisammutin tms. 35 euroa

From <http://www.oikeus.fi/tuomioistuimet/karajaoikeudet/text/fi/index/rikosasiat/seuraamukset/rikesakko.html>

Huoltoasemalla Tiina huomasi kolmen poliisipartion istumassa  pullakahvilla ja poikkesi asiasta kysymään.

Kuusi kappaletta maakrapuja. Eipä tienneet mutta ehdottivat että pitäkää kopiot kauppakirjasta ja Trafille tehdystä lomakkeesta lähetystietoineen mukana niin se helpottaa.

Rikesakot voisivat olla nenän edessä slti.

Tuomio

Veneelle töiden jälkeen, kuten joka päivä tähän asti. Ammattimies tuli katsomaan moottorin palasia klo 17.

Kyllähän tuon voi kasata. Uusitaan tiivisteet, laakerit ja männänrenkaat, MUTTA  koska kone on jo vanha (21v) ja  jo irti paikoiltaan, niin voisi olla fiksua vaihtaa se samantien uudempaan.

Eli meillä on nyt edessä kolme vaihtoehtoa:

1. kasataan kone, pistetään paikalleen ja purjehditaan vuosi/kaksi, jonka jälkeen se on viimeistään vaihtokunnossa.
2. Ostetaan vähän käytetty Volvo-Penta ja lykätään sisään.  Vanhoja osia voi käyttää koneen kokoamisen ja purkamisen opetteluun ja tottakai myös varaosina. 
3. Ostetaan uusi Kubotan kone, jonka jälkeen se on seuraavat kymmenen vuotta vain normihuoltoja vailla ja myydään nykyinen kone varaosiksi muille. Yamahan perämoottorille voisi tehdä samoin.

Nyt vain mietitään se järkevin vaihtoehto. Odotellaan tarjouksia kahdesta viimeisimmästä vaihtoehdosta ja katsellaan budjettia pitemmällä aikavälillä: ostetaanko uusi kone nyt vai siirretäänkö sitä vuoden/kaksi vai viisi vuotta.

Alipursimies siirtyi veneeltä suoraan SM-liigakauden avaukseen Nordikselle - ihan hyvillä mielin. Eihän koneen kuntoa olisi paremmin voinut läpi käydä kuin nyt.

Päivä, josta ei blogia kirjoiteta

Maanantaina ulos.

Ei menty.

Neljän hepan jammu temppuili. Sammui pian käynnistyksen jälkeen ja oli sen verran epävarman oloinen ettei puput pöksyissämme uskaltaneet lähteä merelle kokeilemaan pääsisikö sieltä pelkillä purjeilla takaisin.

Sitten pentterin puunaukseen. Kloriittihöyryissä keittimen mutterit mereen.

Ei ollu meidän päivä. Tämä maanantai oli maanantaikappale.

Illaksi kotiin lukemaan jotan muuta merihenkistä.

Maksetaas seuraavaksi Kaivarista saatu parkkisakko.

Nyt jo alkaa naurattamaan :)