Mastonkaato

Keskiviikkona tehtävälistalla töiden jälkeen oli isopurjeen ja puomin irroitus . Kylmä ilma käy sakkeleiden irroituksessa  jo näppeihin. Kylmää metalliahan on mukava käsitellä paljain sormin.

Jokainen työvaihe valokuvattiin tarkoin, jotta kevääksi on selkeät työvaiheet kuvina seurattavaksi.

Puominirroituksessa kuten kaikessa muussakin irroitustyössä on hyvä dokumentoida vaiheet tarkasti. Osaa sitten keväällä paremmin laittaa osat päinvastaisessa järjestyksessä paikoilleen.

Sisällä irroitettiin mastovalon sähköjohdot ja varmistettiin ettei johto pääse missään välissä luistamaan maston sisään. Sieltä sitä on aikalailla mahdotonta kalastaa takaisin.

Torstaiaamuna vuorossa oli se syksyn toiseksi suurin tehtävä eli maston irroitus. Ensimmäisenä vuorossa eristysteippien irroitus maston ja veneenrungon yhtymäkohdasta. Mika oli laittanut jesaria paikalla olleen mastonkauluksen päälle, sillä se näytti jo parhaat päivänsä nähneeltä.Talven aikana se on syytä uudistaa. Tehdään uusi neopreenista ja laitetaan sprayhoodin kankaasta päällinen. Eiköhän siitä hyvä tule.

Mastonkauluksen irroitus. Nykyinen kaulus toimii hyvänä kaavana tulevalle suojukselle 

Tämän jälkeen löysäsimme vantit ja harukset sellaiseen kireyteen, että niitä on mahdollista operoida pelkästään käsin.

Veneen nokka kohti mastonosturia. Kun vene oli kylkikiinnityksessä mastonosturin kupeessa aloimme valmistelemaan itse nostoa.

Matkalla...

... mastonosturille

Riittävän vahvaan köyteen tehtiin paalusolmulla lenkki, joka sidottiin maston ja maston köysistön ympärille. Lippunarut on syytä jättää tässä vaiheessa pois lenkin sisältä. Lippunaruhan on kiinnittyneenä saalingin puoleenväliin ja se ei tiedä hyvää, jos naru alkaa kiristyessään vääntämään saalinkia kohti mastoa. Rumaa jälkeä saattaa syntyä ennekuin itse lippunaru katkeaa.

Kun lenkki oli paikoillaan, oli aika kiinnittää siihen mastonosturin köydet sakkelilla. 

Sakkelin on syytä pitää kun masto on irti veneestä nosturin varassa. Köysilenkki maston ja fallien ympäri. Muista jättää lippunarut ulkopuolelle.

Sitten vinssaamaan lenkkiä kohti saalinkien ja maston yhtymäkohtaa. Lopusta köydestä saamme hyvän ohjurin, jolla ohjaamme maston etupäätä kohti pukkeja. Lenkin kiristyessä maston ja saalinkien ympärille oli aika irroittaa vantit sekä etu ja takaharus. 

Babystaagi irti. Vantit jo roikkuvat vapaina

Irroitetut vantit kiinnitettiin ohuella narulla mastoa vasten. Maston kumisten kiilatukien poiston jälkeen masto oli valmis nostoon.

Kumisten kiilatukien irroitusta

Yksi miehistön jäsen kannelle pitämään kiinni mastosta, toinen seuraamaan maston nousua salonkiin ja varmistumaan siitä, että masto nousee irti paikoiltaan. Kolmas vinssin varteen vinssaamassa mastoa ylös. 

Masto nousi paikoiltaan vaivatta ilman ongelmia - aina siihen asti kun mastonjalkaa oli  jäljellä 30 senttiä veneen sisällä.
Sitten kuului nirhausääni. Katsoimme ylös ja totesimme maston osuvan ilkeästi mastonosturiin. Köysivinssi oli liian lyhyt TiMin mastolle.

Nouseeko? Ei nouse

Nopeasti mastoa alaspäin ja pohtimaan olisiko mahdollista nostaa masto samalla vinssillä siten, että vene olisi jossain toisessa asennossa. Puolen tunnin veneen siirtelyn jälkeen totesimme ettei homma toimi. Masto haluaa köysivinssin avulla kääntyä eteenpäin kun sen pitäisi luonnostaan lähteä kaatumaan taakse. Viemällä venettä eteenpäin ei masto pääse sitäkään vertaa kaatumaan taakse.

Mietintämyssyä päähän. Mastonosturista löytyy vaijerivinssi, joka on hieman hankalakäyttöisempi eikä kukaan meistä ollut sitä ennen käyttänyt. Sen käyttämistä varten joutuisimme laskemaan maston takaisin ja kiinnittämään vantit ja harukset. 

Kävimme kyselemässä paikalla olleilta KoPulaisilta vinkkejä ja apuja kuinka edetä ja mitä kannattaa vaijerivinssin kanssa ottaa huomioon. Samalla soittelimme varmuuden vuoksi muutamalle nostopalvelulle, josko olisivat lähettyvillä tähän hätään. No, siinäpä tietää vastauksen - ei ole. Vaijerivinssi on meidän ainoa keino.

Niinpä masto kiinni, vantit paikoilleen ja köysinostimen vaihto vaijeriin. Siitä sitten kaikki alusta. Vantit auki, mastoon kiinni ja nosto vaijerilla saattoi alkaa.

Itse nosto onnistui nyt helpommin. Masto saatiin kokonaisuudessaan ylös veneestä. lähes kolmentoista metrin mastoa oli helppoa käsitellä. Kansimiehen tehtävänä on pitää vain kiinni mastosta ja pyrkiä ohjaamaan sitä kohti veneen nokkaa. Salongissa noston alkuvaiheessa ollut Tiina siirtyi laiturille pitämään saalinkeihin kiinnittetystä köydestä ja ohjaamaan maston siirtämistä kohti pukkeja. Venettä piti laskun aikana hieman siirtää eteenpäin jotta mastoa saatiin liikutettua riittävästi poispäin mastonreiästä. Laskimme mastoa vielä vähän jonka jälkeen pystyimme siirtämään maston laiturin puolelle pukkien päälle. Isoin homma oli tehty.

Siirsimme maston kolmistaan pois mastonostimen edestä vähän sivummalle jossa voidaan toteuttaa maston "pakkaus" vajaan vientiä varten. Siirsimme TiMin takaisin omalle paikalleen laituriin ja aloimme irroittamaan saalinkeja, kiinnittämään köysiä ja vantteja tiiviiksi ja siistiksi nipuksi maston ympärille. Kiinityksen teimme Bilteman jesarilla. Mietitytti miltä ilmastointiteippien liimapinnan jäljet näyttävät keväämmällä mastossa mutta ainakin nyt se oli paras (ja ainoa) tapa edetä. EI tullut etukäteen tätäkään ajateltua.

Vantit ja köydet mastoon kiinni siistiksi kokonaisuudeksi. 

Kävimme hakemassa mastovajasta mastokärryt ja samalla tutustumassa toisten purjehduskollegoiden variaatioihin vanttien niputtamisessa. Köysiähän niihin oli käytetty mutta meistä paras idea oli käyttää polkupyöristä tuttuja mustekaloja. Vaihdetaan piakkoin jesarit niihin.

Kahdestaan siirsimme painavahkon maston kärryille ja matka kohti mastovajaa oli valmis alkamaan. Pienen justeerauksen jälkeen saimme kärryt oikenemaan mastovajan ovesta oikeassa kulmassa ja laskemaan maston omalle paikalleen talveksi. Ensimmäinen etappi veneen telakalle saattamisessa alkoi olla valmis.

Seuraavaksi rakentelemaan pukkia Jätkäsaareen.