Nannin syyshuolto

Moottorin huoltohan on osa joka syksyistä talveen valmistautumista. Meille tämä jokavuotinen juttu on nyt ensimmäistä kertaa edessä, sillä viime talvenahan TiMissä ei vielä konetta ollut.

Koneella tuli ajettua kauden aikana 85 tuntia. Luotettavaa menoa tuohon tuntimäärään nähden Nanni meille tarjosi, sillä vain kerran oli tukalat paikat. Kesälomareissun alkumetreillä, Porkkalanselän ylityksessä, koneesta hävisivät ensin tehot ja sitten sammui kokonaan. Merkitsevä aallonkorkeus oli 1,8m ja vastaista tuulta lounaasta 10m/s, vieressä luodot. Ei muuta kuin mastolle nostamaan purjetta. Reivit oli sentään jo valmiina (tämän episodin jälkeen vahvistui halu hoidella fallit sitloorasta). Purjeilla siitä selvittiin.

Koneessahan ei mitään vikaa ollut. Aallot heilutteli polttoainetta tankissa sen verran, että taisi sieltä hörpätä hölskyessä ilmaa letkuihin ja sehän ei sitten tietenkään helpota moottorin käyntiä kun polttoainesyötössä on ilmakupla. Ilmauksella siitä selvittiin vaikkakin se tehtiin vähän suojaisemmassa paikassa - ei keskellä Porkkalanselkää.

Dieselkoneissa on polttoainetankkiin myös paluuletku koneelta, josta tulee paineella dieseliä takaisin tankkin. Tämä saattaa myös vaahdottaa polttoainetta - ja vaahtohan on ilmaa täynnä. Tietoapa ei ole, onko TiMin tankissa millainen kennosto estämässä polttoaineen tason vaihtelua aallokossa saati sitä, kuinka alas itse polttoaineen syöttöletku tankissa menee. Oletamme että letkun puolesta asia on OK mutta otetaan selvää.
Helpoitenhan vastaavanlaisen tapahtuman estää pitämällä tankin mahdollisimman täytenä - varsinkin huonon kelin vallitessa. Ei se kummempaa konstia vaadi.

Vedenerottimeen oli alkukesän aikana tullut myös jonkinverran vettä joka saatiin helposti pois erottimen pohjaruuvin kautta. Sinne se vesi oli jäänyt eikä varmasti ollut päässyt polttoainesyöttöön saakka.

Mutta... takaisin syyshuoltoon!

Toimenpiteet alkoivat jo hieman ennen telakalle lähtöä. Öljyt niin moottoriin kuin vaihteistoonkin ostimme Tapimeriltä samaan aikaan kun haimme huoltosarjan, joka oli jäänyt moottorin oston tiimellyksessä Keravalle. Saimmepa uuden potkurinkin siinä samalla mukaamme.

Uusi potkuri, Kendallin parafiniöljy, vaihteistoöljy ja huoltosarja kaikilla tarvittavilla herkuilla

Öljyt on parasta vaihtaa vielä kun vene on vesillä. Moottoria pidettiin käynnissä ensin muutama minuutti, jotta öljyt notkistuu ja on siten helpompi poistaa. Nannissa on kiinteä öljynpoistopumppu, joka tekee öljynvaihdosta yllättävän puhdasta ja yksinkertaista. Öljyntäyttökorkki auki (paineet pois), pumpun poistoruuvi irti, purkki pumpun alle ja öljyt pumpaten pois.

Uudessa Nannissa kaikki osat, letkuja myöten, on maalattu samalla maalilla kuin itse konekin. Tästä syystä kaikki suodattimetkin ovat normaalia tiukemmassa. Suodattimet ovat yleensäkin kunnolla kiinni ja suodatinavain on työhön välttämätön, mutta nyt sai tehdä senkin kanssa töitä oikein olan takaa ennenkuin suodatin irtosi.

Kun vanhan suodattimen sai irti, oli uuden asentaminen nopea toimenpide

Vanha suodatin irti, uusi tilalle ja pari litraa uutta öljyä koneeseen. Kun öljyt on koneessa, kone käytiin  muutamaksi minuutiksi, jotta voiteluaine pääsee joka sopukkaan. 

Kannattaa käynnistettäessä tarkkailla, että moottorin öljyvalo varmasti sammuu. Sitten vain tarkastetaan mittatikulla öljyn määrä. Jos tarvetta on,  lisätään öljyä ja odotellaan muutama minuutti ennen seuraavaa tarkastusta, jotta öljy ehtii valua.

Öljyä koneeseen

Kaikkiin vaihdettaviin osiin pääsee käsiksi Nannissa loistavasti suoraan edestä PAITSI öljyn mittatikkuun. Se on moottorin sivussa eikä sen tarkastaminen ole kovinkaan yksinkertaista: Tikun irroittaminen, tarkastus ja takaisinlaitto vaatii sormi- ja käsiakrobatiaa. Tilaa ei paljoakaan ympärillä ole. Melkoista ärräpäiden laskettelua tuli harrastettua useammankin minuutin ajan kun öljymäärän tasoa yritettiin tarkastaa.

Loput huoltotoimenpiteet suoritettiin sitten Jätkäsaaressa telakalla.  Seuraavana tehtävänä talvea vasten olikin glykolien laitto raakavesijärjestelmään. Itse jäähdytysjärjestelmään emme tänä vuonna koskeneet.

Ostimme kolmen litran kanisterin glykolia huoltoasemalta. Lantrasimme jäähdytysnesteen veteen suhteessa puolet glykolia, puolet vettä. Pakkaskestävyys on noin -36 astetta. Pitäähän sitä optimisti olla. Tänä talvena tulee kunnon pakkaset eteläänkin.

Ensin raakavesisuodattimen kansi auki ja itse suodattimen tarkastus. Hieman oli heinää suodattimessa mutta sen sai kopsuttamalla ja huuhtelemalla pois. 

Hyvässä kunnossa suodatin edelleen oli. Jos kauden aikana olisi sinilevää ollut enemmänkin (yllättävän vähän sitä kesällä oli), olisi voinut suodatin tukkiutua kunnolla. Siksi sen tarkastaminen silloin tällöin kauden aikana on ihan suotavaa, ei pelkästään syyshuollon yhteydessä.

Tämän jälkeen vedenottoletkun pohjaventtiili kiinni. Maallahan vene on, joten ei se niin välttämätöntä ole. Vaan joskus jos tämän manööverin tekee veneen vesillä ollessa niin tästä 'rutiinista' voi olla hyötyä.

Siispä, pohjaventtiili kiinni, vasta sitten letkun kiristin auki ja itse letku irti venttiilistä. Letkun pää glykoli-vesiseokseen ja kone käyntiin. 

Viisi ja puoli litraa glykolia koneen lävitse ja koneen sammutus. Niin on glykolit raakavesijärjestelmässä.  Helppo homma. 

Letku paikoilleen ja loput glykolit kaadoimme septitankkiin huolehtimaan siitä ettei Jabscon kumit ja tiivisteet jäädy.

Vihreää joka paikassa. Glykolit raakavesijärjestelmässä.

Viimeisenä huoltotoimenpiteenä vaihdettiin vaihteistön öljyt. Ei sitä tilaa kummoisesti vaihteistoöljynkään vaihtoon ollut varattuna. Öljynpoistoruuvi lähes veneen pohjassa kiinni, joten minkäänlaista kunnollista keräysastiaa ei alle saanut mahtumaan. 

Onneksi vaihteistoöljyn mittatikku on mukavasti vaihteiston päällä. Tikku irti ja vanha Volvo Pentan peruja ollut öljypumppu käteen. Poistoletku mittatikun reiästä sisään ja vanhat öljyt pumpattiin tyhjään glykolikanisteriin. 

Sitten avaamaan öljyn täyttöruuvia. Vaan eipä ruuvi hievahtanutkaan. Ei, vaikka raavas mies kuinka väänsi ja käänsi. Edessä olleet letkut ja johdot eivät helpoittaneet tehtävää. Ainoa ratkaisu oli täyttää uusi öljy mittatikun reiästä. Sen verran pieni reikä, että suoraan kanisterista kaataminen tullut kysymykseen.

Siispä luovia ratkaisuja kehiin. Öljynpoistopumpusta mäntä irti ja aiemmin poistoletkuna toiminut ohut letku sai nyt luvan olla täyttöletkuna pumpun sylinterin toimiessa rattina. Öljyt sylinteriin ja pikkuhiljaa valutettiin uusi öljy vaihteistoon.

Vaihteistoöljyn poisto/täyttöpumppu

Mittatikulla tarkastus ja kun sopiva öljyntaso saavutettiin oli huoltotyöt tehty.

Paljoakaan ei vaihteiston alla ole tilaa. Oranssi napukka on vaihteistoöljyn mittatikku.

Vielä tankki täyteen dieseliä ja niin moottoripuoli on valmiina talveen.

Viikonlopuksi perinteiselle miehistönhemmottelumatkalle Tallinnaan ja seuraavalla viikolla vuorossa akkujen irroitus ja veneen pressutus.

TiMi takaisin telakalla

Noniin!

Kesä oli välissä ja saatiin vihdoin TiMi takaisin Jätkäsaareen ja varusteet Warehouselle. Nyt alkaa taas aika kunnostuksien, tuunauksien ja blogauksen.

Tositoimissahan sitä koko kesä oltiin. Purjehtimassa.  Hengissäkin selvittiin.
Aktiivisesti oltiin ulkona Koivusaaresta aina kuin vain oli mahdollista. Pääasiallisin kohde kauden aikana oli Roslagen - pursiseuran oma paratiisi Inkoon edustalla. Kuuden tunnin purjehdus mennentullen oli oikeinkin mukava siivu reipasta merielämää.

Kesälomalla heinä-elokuussa TiMin kanssa pyörittiin saaristomerellä. Ensin suuntana Turku ja Aurajoki, sieltä Nauvon kautta Utöseen ennen paluuta Helsinkiin.  Väliin mahtui monia kaikille tuttuja satamia. Paljon nähtiin ja koettiin. Niistä kirjoitellaan varmasti lisää talven aikana.

Kokonaisuudessaan purjehduskausi onnistui erinomaisesti. Toki matkaan mahtui muutama kiperämpikin paikka, mutta ne vain opettivat meidät paremmiksi purjehtijoiksi - oli pakko ja niinhän sitä parhaiten oppiikin. Säitäkin osui kohdalle jos jonkinlaisia, mutta myötätuulet tuntuivat karttavan meitä aika tavalla. Kolme myötätuulipäivää koko kesään oli meidän saldo. Siinäpä opeteltavaa ja odoteltavaa ensi kausiksi. Vastatuuli eri voimakkuuksin tai sitten aivan peilityyni;  niissä jo osataan mennä jotenkuten. Niinhän sitä meille kokeneemmat kertoivat, että Windexin tehtävänä on näyttää suunta minne ollaan menossa.

Mikä tärkeintä, pääsimme tutustumaan TiMin tapoihin ja taipumuksiin  ensimmäisen kokonaisen kauden aikana aika lailla perusteellisesti.  Itse tehdyt sähköt toimivat moitteetta ja uusi konekin toimi kokonaisuudessaan luotettavasti. Viime syksynä tehdyt tarkastuslistat auttoivat niin mastonlaskussa kuin veneen nostossakin. Myrkkymaalit olivat pysyneet paikoillaan eikä pohjasta löytynyt nostossa minkäänlaista kasvustoa.

Täytyy vain todeta, että veneenä Ohlson 29 on erinomainen aloitteleville purjehtijoille. Tilaakin riittää ja tavaraa mahtuu mukaan uskomattomat määrät ilman että paikat turpoaisivat nyssyköistä. Erittäin tyytyväisiä olemme hankintaamme.

Kauden edetessä alkoi muistilistalle kertyä tulevan kunnostuskauden kohteita. Samallahan ne toimivat teemoina tuleville blogeille. Ensi talven ja kevään aikana blogissa tullaan käsittelemään seuraavia aiheita:

• Moottorin syyshuolto (ensimmäistä kertaa tätä tekemässä - pistetään tulevia kertoja varten muistiin itsellemmekin)
• Uuden purjepussin ja sprayhoodin ompelu.
• Potkurin ja pilssipumpun vaihto
• Septitankin huolto ja läpivientien uusinta.
• Tuulimittarin asennus.
• Maston uudelleentakilointi (tällä hetkellä kaikki nostimet ja köydet hoidetaan mastolta kikkitaljaa lukuunottamatta. Ensi kaudella olisi tarkoitus pystyä hoitamaan kaikki sitloorasta).
• Ikkunoiden vaihto.
• Veneen soodapuhallus ja maalaus (Vähintään kannen uudelleenmaalaus)

Lista voi muuttua kun saamme tarjoukset kolmesta viimeisestä, mutta pidetään nämä kaikki nyt tehtävälistalla.
Mukavaa hommaa ja kirjoitettavaa riittää!!!

P.S. Yläpalkista löytyy nyt TiMi infograafi: Tiivistettyä tietoa sekä TiMin kyvykkyyksistä että takilan ja purjeiden mitoista LYS-taulukon mukaan. Eipä tarvitse hakea netistä...