Salongin patjat

Perjantaina töiden jälkeen haimme salongin patjat veneelle. Ei voisi paremmalta näyttää. Olemme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä värivalintaan ja toki tehtyyn työn jälkeen!

Wapuksi voi patjat kääntää toisin päin. Pohjakankaassa on kiva twisti :D

Nyt työn alla keulapiikki ja pistopunkka. Saanemme ne TiMille ensi viikolla.

Nyt on vene tyhjennetty kaikesta turhasta työsälästä. 

Keskiviikkona tiedossa vuosikatsastus.

Suuri merimatka

Nyt sitten onnisti - päästiin merille.  Torstaina kauniissa kelissä Käärmesaareen grillailemaan & chillailemaan. 

Weberin pikkugrilli on loistava sijoitus venegrilliksi. Kompaktin kokoinen, mahtuu pieneen tilaan  ja siten aina löytää paikkansa sitlooran luukuista. Tällä tullaan tekemään monenmoiset reissugourmeet. Mitäs jos laittaisimme purjehdusreseptejäkin blogiin? 

Tuskin kuitenkaan aloitellaan tuota blogia ekakerran menyyllä... grillimakkaraa ja sinappia.

Toki saa yhteyttä ottaa jos valmistusvinkkejä makkaralle kaipaa.

Yön yli veneellä. Perjantaiaamuna kuudelta ylös ja KoPun kautta töihin. Kyllä nukutti hyvin.

Patjat leikattu

Haimme matkahuollosta meille lähetetyt  kahdet kymmensenttiset ja yhden viisisenttisen 160x200 sentin vaahtomuovipalat. Hyvinhän nämäkin autoon mahtui, vaikkakin ensinäkemältä meinasi loppua usko.

Warehouselle leikkaamaan patjat muotoon mittojen mukaan.
Ruutupaperia hyväksikäyttäen piirsimme ja leikkasimme patjamallit (ruutu 10x10cm) joita sitten pyörittelimme 16 x 20 ruutupaperipalan päällä löytääksemme parhaan mahdollisen kombinaation, jossa hukkaa jää mahdollisimman vähän (kaikiile vaattureille tämä taitaa olla arkipäivää).

Onneksi leikkuutyöhön on riittävästi tilaa Warehousella. Vaahtomuovit  lattialle ja patjojen leikkaus oli valmis alkamaan. Kaavat piirrettiiin vaahtomuoveille liidulla käyttäen pitkää puuriukua viivoittimena.

Mattoveitsi käteen ja vaahtomuovit osiin viivoja pitkin. Tämä on vielä suht simppeliä.
Leikatut patjat autoon ja Koivusaareen. Viimeistelimme TiMillä patjotjen sivut muotoonsa.

Maanantaina saapuivat tilatut kankaat. Todella hyvältä näyttää. Salongista tulee todella tyylikäs.
Keulapiikki ja pistopunkan peräosa verhoillaan vaalealla kankaalla . Keulapiikissä on aika pimeää ja usein matkoilla sänkyvaatteet yms., jolloin tämä salongissa käytetty kangas menisi hintaansa nähden hukkaan. Samoin on asianlaita pistopunkassa.



Nyt on patjat ja kankaat Minnalla. Odotellaan kun homma on valmis.

... ja vain muutamaa tuntia myöhemmin kilahti viesti kännykkään alla olevalla kuvalla...

Suuri merimatka - osa 2

Viikonlopuksi oli tarkoitus mennä  merille - ei menty.

Kaksi syytä: sääennusteet näytti huonoa keliä ja toinen vielä isompi syy oli se, että kone ei suostunut käymään. Kone starttasi ensin ihan normaalisti, mutta minuutin kuluttua alkoi summerit soimaan ja merkkivalot palamaan. Mittaristossa luki "LOW VOLT" ja jännitelukema moottorissa vaihteli 11V ja 12.6 V:n välillä. Tämän jälkeen sammutimme koneen ja kokeilimme myöhemmin  uudelleen. Mitään ei tapahtunut.

Sähkövika.

Niinpäniin. Aivan kuin olisimme kokeneet tämän moottorin kanssa puljauksen aiemminkin. 

Heti ensimmäisenä tuli mieleen mitä ihmettä sitä on tullut sähköjen kanssa sössittyä.

Ylerismittari kouraan ja akulle. Akku täynnä 12,7V. Pääkytkimelle tulee myös jännite normaalisti. Moottoritila auki ja napajännite (moottorin maa & startille menevä plussa) oli sekin 12,6V. Eli kaikki toimii siltä osin. Omista sähköistä ei siis kyse. Vika on jossain päin moottoria.

Sitlooran luukku auki ja sulakkeita & johdotuksia tarkastamaan. Sulakkeet ehjät. Yhdestä johdosta heiluttamalla löytyy alustava vika-analyysi - jotain häikkää kyseisessä johdossa. Helppo päätös jäädä maihin, tehdä vaikkapa patjat viikonlopun aikana  ja soittaa Tapimeriin maanataina. Menkööt takuuseen. Itse emme ala koneen korjauksia kahteen vuoteen tekemään.

Tiistaina saapui huoltomies TiMille. Oikea vikakohta oltiin todennettu aiemmin. Huonot liitokset tinattiin paikanpäällä. Silti jotain häikkää edelleen. Tarkastettiin vielä kerran sulakkeet ja tällä kertaa otimme yleismittarin käyttöön. Yhdessä sulakkeista virta ei kulkenut kunnolla läpi vaikka se näennäisesti kunnossa olikin. Siinäpä pääsyy.

No, nyt on johtimet tinattu ja uudet sulakkeet paikallaan . Moottori toimii taas.
Tästäpä opimme sen että tarkasta aina sulakkeet myös yleismittarilla :)

Maston trimmausta

Oli aika trimmata TiMin masto purjehduskuntoon. Villen kanssa kävimme niin maston trimmauksen perusteet kuin myös hieman edistyneemmät askeleet lävitse. Hifistely jätettiin tuleville kerroille, mutta senkin aika varmasti koittaa.

Tarkastimme että kaikki vantit olivat käsikireydellä. Siirsimme förstaagin löysimpään asentoonsa käyttäen tukena spinnun fallia, jonka laitoimme irroituksen ajaksi kiinni keulakaiteeseen  korvaamaan irroitettavaa förstaagia.

Ison nostimeen mitta kiinni ja tarkastamaan maston suoruutta sivusuunnassa. Tämä tehtiin mittaamalla maston etäisyys tarkasti samasta kohtaa vanttien kansihelojen kiinityskohdista molemmilta puolilta mastoa.

Villen mitatessa, Mika merkitsi tulokset mastoon teipattuun maalarinteippiin. Mittausten mukaan masto oli  vinossa  paapuuriin 18 mm.  Ei muuta kuin suoristamaan ja sehän tapahtuu vantteja kiristämällä.

Styyrpuurin puolen vanttiruuvia kiristettiin niin paljon, että masto saatiin suoraksi. Lopullisen mittauksen 2 mm heitto on vielä mittausvirheen rajoissa. 

Mittasimme vielä vanttiruuvien keskikohdasta ylä- ja alaruuvien etäisyyden toisistaan. (Tämä etäisyys voidaan aina maston irroituksessa/nostossa laittaa samaksi, jolloin masto tulee valmiiksi suoraan ).

Tämän jälkeen vanttiruuvit kiristettiin 15 % murtolujuudestaan. Kireyden mittaukseen Villellä oli oma, varsin kätevä mittari. 

Masto täytyi saada keskiosastaan sentin, pari kaarelle eteenpäin. Tämä tehtiin backstaagia kiristämällä. Samalla, luonnollisesti, förstaagi kiristyy. 

Förstaagi jäi vielä turhan löysälle. Saattaa olla turhan tehokas nykyisellä säädöllä. Kokeillaan! Sittenhän tiedetään ja säädetään sitä tuntuman mukaisesti myöhemmin

Sähköjen kytkentäkaavio

13. - 20. 5 sähköjä, sähköjä

Tämä viikko meni pääosin sähköjen uudelleenjohdotuksessa. Aikaa kului yllättävän paljon liityntöjen tekemiseen, ja johtojen merkitsemiseen.

 Navigointipödän takaosa järjesteltiin uudelleen kahdelle eri kytkentärimalle; toiselle (kytkentäpaneelille) tulee ajossa tarvittavat sähköt: masto - ja ajovalot, instrumentit yms ja toiselle kaikki muu tarvittava sähkö (nk. hupipuoli): jääkaappi, valaistus, jne. Kummatkin johdotettiin omille akuille, omien pääkatkasinten taakse ja jokaiselle laitteelle/johdolle laitettiin omat sulakkeensa. 

Radion herätevirta vietiin suoraan akulle. Näin radio ei hukkaa päävirtakytkimen sammuttamisesta muistiaan ja samalla kanavia. Navigointipöydälle lisättiin 1-0-1 kytkimeen liitetty volttimittari, jolla voidaan seurata niin ajo- kuin käyttöakkujen jännitteen tasoa. 

Motonetista uudet akut ja niihin uudet akkukengät. Kaikkiin kytkentöihin CRC:n kontaktisuojaa ehkäisemään sähkökyrkentöjen hapettumista ja kulumista. 

Nyt kun tämä kaikki on tehty ja omassa päässä niin tietää ainakin missä mikäkin on. 

Teimme  vielä veneen sähköjen kytkentäkaavion. Ehkäpä tämän avulla on tulevaisuudessa helpompaa muidenkin selvittää missä vika, jos jossain päin homma ei toimi.

TiMi 12 VDC

Toukokuun hullut päivät

Huhhuh, mitkä viimeiset kaksi kuukautta.

Veneellä lähestulkoon  joka päivä 6 - 8 tuntia työpäivien päätteeksi. Siitä suoraan kotiin ja unten maille. Blogin kirjoittaminen on jäänyt lähes kuukaudeksi, ei nyt unohduksiin mutta ihan vaan  kirjoittamatta.

Nyt kirjoitetaan mitä on tullut  tehtyä ja huomenna loput

Tiistai 5.5 Köydet pesuun.

Tiistaiksi olimme varanneet taloyhtiön pesutuvan, jossa tarkoituksena oli pestä niin köydet kuin sprayhoodikin. Tämä työ kannatti!  Kun lopputulos oli nähtävissä niin eipä ollut enää  tarvetta  kaikkia köysiä uusiakaan.

Kannattaa pestä köydet kerran kaudessa. Hyvää jälkeä ja köydetkin kestää varmasti pitempään.

Keskiviikko 6.5. KoPun vartiovuoro.

Iltakahdeksasta aamukahdeksaan pursiseuran vartiossa. Mielenkiintoinen urakka. Veneitä oli jo kourallinen laiturissa. Tehtiin vartiointiin kuuluvat tehtävät. Valoisaan aikaan siirsimme maston nurmikentälle tellinkien päälle odottamaan seuraavan päivän puhdistusta/kunnostusta. Onneksi teimme sen tässä vaiheessa kun kentällä vielä oli tilaa.

Torstai 7.5. Maston puhdistusta. Köysien mittausta.

Masto pestiin, irroiteltiin vanhat tarrat tärpätillä, kuivattiin ja käsiteltiin Hempelin Aluprotectilla. Kaikki vantit ja vaijerit, kuten myös Furlex, tarkastettiin silmämääräisesti.  Furlexin prefeeder oli jo niin hajalla, että päätimme uusia siihen uuden kumiköyden.  

Vanhat fallit ja muut köydet  irroitettiin ja tilalle laitettiin lippusiimaa. ON sitten helpompaa ohjata uudet fallit maston läpi.

Perjaintai 8.5. Rekisteritunnukset TiMiin.

Siirtotarrojen kiinnitystä tiedossa ennen vesille laittoa. Olihan tässä vielä päivä jäljellä. Telakalla tämä onnistuu paremmin kuin vedessä. 

Rekisteritunnukselle löytyi varsin hyvä paikka sitlooran ulkoreunalta vinssin alta. Molemmilta puolilta mittaus ja merkintä keskikohdalle ja tarran laittoon. Kunhan tunnukset vain saa suoraan niin itse siirtotarran laitto on yksinkertaista. Hiukan pesuaineella terästettyä vettä pintaan ja tarra tiukasti pieni osa kerrallaan kylkeen kiinni. Parkkimittari oli oiva apu kiinnityksessä. Numeroiden  kohdalta on syytä painaa kunnolla. Kun tarra on kokonaan paikoillaan, voidaan tarran päällys irroittaa.

Siistiä tuli.

Lauantai 9.5.  TiMi vesille

Hulabaloopäivä! Täysin kellotettu minuuttiaikataulu lauantaille klo 9:30 - 21:00. Aamulla Hyvinkäälle Hyvinkään slalomseuraan ensi talven seuravaatteiden sovitukseen, sieltä Marnelaan ostamaan uudet fallit isoon, genuaan kuin spinnuunkin, sieltä Herttoniemen McDonaldsin ja  kodin kautta Warehouselle hakemaan loput tarvikkeet. Vielä kanisteri täyteen  dieselillä ennen kuin ajettiin Jätkäsaareen sitä kevään odotetuinta taskia suorittamaan eli päästämään TiMi omaan luontaisempaan elementtiinsä.

Marnelasta ostimme dyneemaa isopurjeen ja genuan falliin. Spinnuun ostettiin ihan normaalia polesteriköyttä - saa olla hieman venyvämpää. Spinnulla kun on taipiumusta silloin tällöin riuhtaista joten venyvä köysi on tässä parempi kuin vaijerin venymän omaava dyneema. Furlexin kumiköysi ja laiskajaakon köydet.

Jätkässä odotti kova tuuli, 9 m/s... Harmajalla puuskissa 11m/s. Tuuli suoraan etelästä - suoraan laskulaituria päin.

Osaa laskussa olevista  jännittää uskaltaako tässä venettä ollenkaan laskea. Todettiin  siihen vain, että jos Karttunen (veneen noston suorittaja) ylipäätään laskee veneet tässä kelissä, ei meilläkään pitäisi olla mitään syytä jänistää.

Eipä Karttusta tuuli hetkauttanut. Lasketaan veneet keula etelää kohti Jätkäsaaren laiturin toiselta reunalta.

Paukkuliivit päälle ja nostoliinat kiinni. TiMi nousi yhtä nätisti kuorma-auton lavelle kuten syksylläkin. Hieman tuuli otti kiinni laskussa, mutta köysillä tiukaten homma sujui luontevasti. TiMin ollessa laiturin reunalla (kolmisen metriä merenpinnan yläpuolella), hyppäsimme kyytiin valmistautumaan starttiin.

TiMi veteen, kone käyntiin. Tiina irroitti nostoliinat Karttusen pitäessä peräköydestä kiinni. Kun liinat oli irti, oli aika pistää lisää kaasua jotta päästään matkaan. Mutta ei se ihan mennytkään kuin piti. Vaihde oli vapaalla ja ennenkuin tämä huomattiin, oltiin jo aika lähellä laiturin betoniseinää. Onneksi tämän kokoisen veneen vielä pysäyttää lähes vauhdittomana ihan käsin . Vaihde päälle. Kaasu eteen ja kothi Melkkiä ja Koivusaarta!

Rouva Kapteeni

Kyllähän tuo tuuli tuntui matkalla, mutta menoa se ei haitannut. Annettiin uuden moottorin jauhaa hiljaisilla kierroksilla koko matkan ajan. Mikäs kiire meillä. Noin tunti Jätkästä irtautumisen jälkeen olimme omassa laiturissa paikassa #137. TiMin luukut kiinni, taksilla Jätkään hakemaan auto ja kotiin.

Illalla saunan jälkeen vielä lasilliset punaviiniä ja köytöksiä tekemään laiskajaakkoihin. Opetellaan tässä vielä kunnolla pleissaamaan ja tekemään rihmokset & köytökset niin, että siitä vielä olisi muillekin tutuille hyötyä. Perhontekotaidot ja  -välineet auttoivat: ainakin  lopetussolmut & lakkaus tuntuivat päteviltä niin tässä työssä  kuin lohiperhonkin kanssa toimiessa.

Sunnuntai 10.5. Uudet köydet paikoilleen.

Launataina Marnelasta ostetut köydet löysivät uuden sijoituspaikkansa. Prefeederin köyden laitossa ei siinäkään kauaa aikaa kulunut. 

Uusi maston kaulus paikoilleen, saalingit kiinni ja  päihin uudet muoviruuvien korvaajat.

Minna kävi tutustumassa veneeseen. Hän tekee meille uudet patjat. Tiina tilasi Italiasta haluamamme kankaat ja Minna hoitaa meille vaahtomuovit. Leikataan ne itse muotoon.

Virolaisesta yrityksestä kun ei kuulunut mitään, niin piti ottaa ohjat omiin käsiin. Niinhän se aina parhaiten hoituu.

Maanantai 11.5. Maston nosto

Syksyllä tekemän tarkastuslistan läpikäynti. Masto lähemmäs laituri osottamaan nostovuoroa. Tällä kertaa nosto suoritettiin autolla ja täytyypä todeta että hintaansa nähden (0,3PY) nosto on sen verran sujuvaa ettei muuta tapaa enää meidän purjehdusperheessä tunneta.

TiMi laituriin kiinni ja masto autolla ylös. Ekblad (noston suorittaja) käveli salonkiin ja laski maston paikoilleen. Vantit kiinni ja TiMi takaisin omalle paikalleen. Furlex paikoilleen ja vanttien kiristys käsikireyteen. Villen kanssa tehdään maston trimmaus seuraavalla viikolla.

Mastonkaulus oli kuin tehty paikoilleen. Mikäs tässä ollessa.

Tiistai 12.5 Sammuttimien tarkistus

Töiden jälkeen KoPuun tarkastuttamaan sammuttimen toimivuus ja hyväksyttämään sammutin tälle kaudelle. Katsastuksessa tulevat varmistamaan että sammutin on kunnossa ja käynyt tarkastuksen läpi.

Hyvin sammuttimemme suoritui testistä - läpi meni.

Uusi mastonkaulus

Uusi mastonkaulus päätettiin siis tehdä teollisuuskumista. Vanha kaulus toimi loistavana mallina/kaavana.

Vanha kaulus levitettiin kumin päälle ja reunoja pitkin kumiin pienellä ruuvimeisselillä rajat. ruuvimeisseli on riittävän terävä jotta jälki näkyy. Pelkkä kynä ei tahdo toimia. Molempiin päihin on muistettava sitten jättää parisen senttiä saumavaraa :)

Merkittyä viivaa pitkin saksilla nipsnaps ja loppuviimeistely mattoveitsellä.

Kumi on syytä puhdistaa kunnolla. Käytimme tähän normaalia tärpättiä, joka ei ainakaan tuhonnut kumia. Saumavarat hiottiin hiomapaperilla paremman tarttuvuuden varmistamiseksi.

Palojen yhdistämiseen käytettiin samaa sauma-ainetta (Soudal), jotka käytettiin sitlooran luukun korjaukseen.   Kyseinen saumausaine on parasta juuri tällaiseen työhön. Reilusti saumausmassaa saumavaraan, annetaan hetki olla ennen yhdistämistä. Annetaan kuivua ja mastonkalus on lähes valmis

Viimeistellään kaulus sisä- ja ulkopuolelta samaisella sauma-aineella siten että kumin liityntäkohta tulee 'saumattomasti' toisiinsa kiinni.

Mastonnostossa nähdään kuinka käy. 

Pohja maalattu

Kaksi litraa antifouling maalia pohjaan. Vielä jäi keulaan ja köliin riittävä satsi lisämaalausta varten.  Nyt on hyvä ja helpottunut fiilis.

Kätten jälki näkyy

Mikä onkaan mukavampaa huomata kuin se, että useamman tunnin tuunaus ja puunaus oikeasti näkyy. Onneksi meistä kummastakin pikkupuuhastelu on oikein mukavaa touhua. Jos tästä ei tykkäisi niin oivoi.

Vielä on matkaa jäljellä.

Runkokatsastus suoritettu

20.4. Runkokatsastus on nyt suoritettu. Kopun katsastuspäällikö saapui Jätkäsaareen tekemään TiMille  runkokatsastuksen. Vene käytiin rungon osalta läpi ja todettiin merikelpoiseksi katsastusluokka kolmosen mukaisesti. Kakkos tai ykkösluokkaa ei edes tavoiteltu.

Lisää tarvikkeita

Tiistaina 28.4 aamusta ennen töihinmenoa koukkaus Teollisuus Etolaan hakemaan tarveaineita mastonkaulukseen. Sen on tässä myös oppinut, että nämä ammattikaupat, on kyse venetarvikkeista tai muista vähänkin sofistikoituneimmista kaupoista, ovat auki siihen aikaan, jolloin normi työssäkäyvä väestö ei niihin työpäivän päätteeksi ehdi. Esimerkiksi Etolan ammattipuoli on auki arkisin klo 7-17.

Niinpä aamu on ainoa aika jolloin on edes jonkinlainen mahdollisuus hoitaa nämä asiat.

Eipä siinä mitään. Ennen kahdeksaa kauppaan vanhan mastonkauluksen, ovipleksin ja saalingin ruuvitapin kanssa. 

Mastonkaulukseen tarjolla joko neopreeniä tai teollisuuskumia. Valitsimme jälkimmäisen. Kahden millin teollisuuskumia löytyi sopiva hukkapala.  Ovipleksiksi leikattiin neljän millin läpinäkyvää akryylimuovia. Saa sitten sateisina päivinä katsella ulos sitlooraan. Ja sisään tulee toivottavasti hieman valoakin.

Saalingin ruuvitappeja ei löydy mistään, ei edes Etolasta. Täytyy nyt sitten kehitellä jotain omasta päästä. Ostettiin kaksi kappaletta sopivan kokoisia kumitulppia, jotka on tarkotus täyttää soudalilla. Katsotaan toimiiko tämä idea.