Jo ostovaiheessa Bauhausin vähän paksumpi 6 x 10 metrin pressu tuntui hyvältä valinnalta. Paksumpaa kuin normaali suojakate ja näinollen sen luulisi pysyvän paremmin paikoillaan.
Ennen pressutusta täytyi muovi viikata uudelleen, jotta suojaus sujuisi suunnitelmiemme mukaisesti ja mahdollisimman jouhevasti. Levitimme peitteen asfaltille, käärimme pressun pituussuunnassaan rullalle ja viikkasimme sen neljään osaan siten, että keskikohdan asettelu keulaharjalle kävisi mahdollisimman helposti. Siitä sitten vain molemmat reunat liepeen yli ja rullaamaan.
Tosin, ennen rullaamista kiinnitimme suojan etuosan narulla kiinni keulan edessä olleeseen apupukkiin ettei pressu lähde rullatessa seuraamaan perässä. Suojakatetta on vaikea saada takaisin oikealle kohdalleen kun se on kokonaisuudessaan levitettynä.
Itse rullaus olikin lastenleikkiä. Mika veneen päällä rullaamassa ja Tiina sivuilla ohjaamassa ja oikomassa liepeitä. Kymmenen metrinen pressu on kuin tehty TiMille. Se riitti täydellisesti tarkoitukseensa.
Kiinnitysvaihtoehtoja on monia. Moni on valinnut vaihtoehdoksi sen, että kuhunkin suojapeitteen kulmaan ja reunaaukkoihin kiinnitetään narulla vedellä täytetyt kanisterit, jotka pitävät kankaan paikoillaan. Ainakin teoriassa - ja varsinkin tuulisessa Jätkäsaaressa painopiste sanalla Teoriassa. Torstaina telakalla näkyi monta aiemmin peiteltyä venettä joissa pressu oli tiessään ja kanisterit mukana. Me teimme päätöksen kiinnittää peitteen suhteellisen tiukasti rungon ympärille alaosastaan.
Vaikka TiMi näyttääkin tämän valinnan jälkeen lähes joululahjapaketilta tai näin pyhäinpäivän aattona kummitukselta, niin tärkeintä on varmistua siitä, että ilma vaihtuu. Homeen hinkkaaminen kevään tullessa ei ole kivaa kun on muutakin kunnostusta tehtävänä. Jätimme sekä eteen että taakse riittävän aukon ilmanvaihtoa varten. Aika näyttää onko aukot riittävät. Samalla kun yritimme huolehtia siitä ettei tuuli pääse pullistamaan pressua purjeeksi ja vie TiMiä mennessään Jätkäsaaren ankarissa olosuhteissa.
Ennen pressutusta täytyi muovi viikata uudelleen, jotta suojaus sujuisi suunnitelmiemme mukaisesti ja mahdollisimman jouhevasti. Levitimme peitteen asfaltille, käärimme pressun pituussuunnassaan rullalle ja viikkasimme sen neljään osaan siten, että keskikohdan asettelu keulaharjalle kävisi mahdollisimman helposti. Siitä sitten vain molemmat reunat liepeen yli ja rullaamaan.
Tosin, ennen rullaamista kiinnitimme suojan etuosan narulla kiinni keulan edessä olleeseen apupukkiin ettei pressu lähde rullatessa seuraamaan perässä. Suojakatetta on vaikea saada takaisin oikealle kohdalleen kun se on kokonaisuudessaan levitettynä.
Itse rullaus olikin lastenleikkiä. Mika veneen päällä rullaamassa ja Tiina sivuilla ohjaamassa ja oikomassa liepeitä. Kymmenen metrinen pressu on kuin tehty TiMille. Se riitti täydellisesti tarkoitukseensa.
Kiinnitysvaihtoehtoja on monia. Moni on valinnut vaihtoehdoksi sen, että kuhunkin suojapeitteen kulmaan ja reunaaukkoihin kiinnitetään narulla vedellä täytetyt kanisterit, jotka pitävät kankaan paikoillaan. Ainakin teoriassa - ja varsinkin tuulisessa Jätkäsaaressa painopiste sanalla Teoriassa. Torstaina telakalla näkyi monta aiemmin peiteltyä venettä joissa pressu oli tiessään ja kanisterit mukana. Me teimme päätöksen kiinnittää peitteen suhteellisen tiukasti rungon ympärille alaosastaan.
Vaikka TiMi näyttääkin tämän valinnan jälkeen lähes joululahjapaketilta tai näin pyhäinpäivän aattona kummitukselta, niin tärkeintä on varmistua siitä, että ilma vaihtuu. Homeen hinkkaaminen kevään tullessa ei ole kivaa kun on muutakin kunnostusta tehtävänä. Jätimme sekä eteen että taakse riittävän aukon ilmanvaihtoa varten. Aika näyttää onko aukot riittävät. Samalla kun yritimme huolehtia siitä ettei tuuli pääse pullistamaan pressua purjeeksi ja vie TiMiä mennessään Jätkäsaaren ankarissa olosuhteissa.
Warehousessa odottaa nyt useampikin Ikea-kassi tuunattavaa. Kirjoitellaan näistä talven aikana omia projektiblogeja.