Nannin syyshuolto

Moottorin huoltohan on osa joka syksyistä talveen valmistautumista. Meille tämä jokavuotinen juttu on nyt ensimmäistä kertaa edessä, sillä viime talvenahan TiMissä ei vielä konetta ollut.

Koneella tuli ajettua kauden aikana 85 tuntia. Luotettavaa menoa tuohon tuntimäärään nähden Nanni meille tarjosi, sillä vain kerran oli tukalat paikat. Kesälomareissun alkumetreillä, Porkkalanselän ylityksessä, koneesta hävisivät ensin tehot ja sitten sammui kokonaan. Merkitsevä aallonkorkeus oli 1,8m ja vastaista tuulta lounaasta 10m/s, vieressä luodot. Ei muuta kuin mastolle nostamaan purjetta. Reivit oli sentään jo valmiina (tämän episodin jälkeen vahvistui halu hoidella fallit sitloorasta). Purjeilla siitä selvittiin.

Koneessahan ei mitään vikaa ollut. Aallot heilutteli polttoainetta tankissa sen verran, että taisi sieltä hörpätä hölskyessä ilmaa letkuihin ja sehän ei sitten tietenkään helpota moottorin käyntiä kun polttoainesyötössä on ilmakupla. Ilmauksella siitä selvittiin vaikkakin se tehtiin vähän suojaisemmassa paikassa - ei keskellä Porkkalanselkää.

Dieselkoneissa on polttoainetankkiin myös paluuletku koneelta, josta tulee paineella dieseliä takaisin tankkin. Tämä saattaa myös vaahdottaa polttoainetta - ja vaahtohan on ilmaa täynnä. Tietoapa ei ole, onko TiMin tankissa millainen kennosto estämässä polttoaineen tason vaihtelua aallokossa saati sitä, kuinka alas itse polttoaineen syöttöletku tankissa menee. Oletamme että letkun puolesta asia on OK mutta otetaan selvää.
Helpoitenhan vastaavanlaisen tapahtuman estää pitämällä tankin mahdollisimman täytenä - varsinkin huonon kelin vallitessa. Ei se kummempaa konstia vaadi.

Vedenerottimeen oli alkukesän aikana tullut myös jonkinverran vettä joka saatiin helposti pois erottimen pohjaruuvin kautta. Sinne se vesi oli jäänyt eikä varmasti ollut päässyt polttoainesyöttöön saakka.

Mutta... takaisin syyshuoltoon!

Toimenpiteet alkoivat jo hieman ennen telakalle lähtöä. Öljyt niin moottoriin kuin vaihteistoonkin ostimme Tapimeriltä samaan aikaan kun haimme huoltosarjan, joka oli jäänyt moottorin oston tiimellyksessä Keravalle. Saimmepa uuden potkurinkin siinä samalla mukaamme.

Uusi potkuri, Kendallin parafiniöljy, vaihteistoöljy ja huoltosarja kaikilla tarvittavilla herkuilla

Öljyt on parasta vaihtaa vielä kun vene on vesillä. Moottoria pidettiin käynnissä ensin muutama minuutti, jotta öljyt notkistuu ja on siten helpompi poistaa. Nannissa on kiinteä öljynpoistopumppu, joka tekee öljynvaihdosta yllättävän puhdasta ja yksinkertaista. Öljyntäyttökorkki auki (paineet pois), pumpun poistoruuvi irti, purkki pumpun alle ja öljyt pumpaten pois.

Uudessa Nannissa kaikki osat, letkuja myöten, on maalattu samalla maalilla kuin itse konekin. Tästä syystä kaikki suodattimetkin ovat normaalia tiukemmassa. Suodattimet ovat yleensäkin kunnolla kiinni ja suodatinavain on työhön välttämätön, mutta nyt sai tehdä senkin kanssa töitä oikein olan takaa ennenkuin suodatin irtosi.

Kun vanhan suodattimen sai irti, oli uuden asentaminen nopea toimenpide

Vanha suodatin irti, uusi tilalle ja pari litraa uutta öljyä koneeseen. Kun öljyt on koneessa, kone käytiin  muutamaksi minuutiksi, jotta voiteluaine pääsee joka sopukkaan. 

Kannattaa käynnistettäessä tarkkailla, että moottorin öljyvalo varmasti sammuu. Sitten vain tarkastetaan mittatikulla öljyn määrä. Jos tarvetta on,  lisätään öljyä ja odotellaan muutama minuutti ennen seuraavaa tarkastusta, jotta öljy ehtii valua.

Öljyä koneeseen

Kaikkiin vaihdettaviin osiin pääsee käsiksi Nannissa loistavasti suoraan edestä PAITSI öljyn mittatikkuun. Se on moottorin sivussa eikä sen tarkastaminen ole kovinkaan yksinkertaista: Tikun irroittaminen, tarkastus ja takaisinlaitto vaatii sormi- ja käsiakrobatiaa. Tilaa ei paljoakaan ympärillä ole. Melkoista ärräpäiden laskettelua tuli harrastettua useammankin minuutin ajan kun öljymäärän tasoa yritettiin tarkastaa.

Loput huoltotoimenpiteet suoritettiin sitten Jätkäsaaressa telakalla.  Seuraavana tehtävänä talvea vasten olikin glykolien laitto raakavesijärjestelmään. Itse jäähdytysjärjestelmään emme tänä vuonna koskeneet.

Ostimme kolmen litran kanisterin glykolia huoltoasemalta. Lantrasimme jäähdytysnesteen veteen suhteessa puolet glykolia, puolet vettä. Pakkaskestävyys on noin -36 astetta. Pitäähän sitä optimisti olla. Tänä talvena tulee kunnon pakkaset eteläänkin.

Ensin raakavesisuodattimen kansi auki ja itse suodattimen tarkastus. Hieman oli heinää suodattimessa mutta sen sai kopsuttamalla ja huuhtelemalla pois. 

Hyvässä kunnossa suodatin edelleen oli. Jos kauden aikana olisi sinilevää ollut enemmänkin (yllättävän vähän sitä kesällä oli), olisi voinut suodatin tukkiutua kunnolla. Siksi sen tarkastaminen silloin tällöin kauden aikana on ihan suotavaa, ei pelkästään syyshuollon yhteydessä.

Tämän jälkeen vedenottoletkun pohjaventtiili kiinni. Maallahan vene on, joten ei se niin välttämätöntä ole. Vaan joskus jos tämän manööverin tekee veneen vesillä ollessa niin tästä 'rutiinista' voi olla hyötyä.

Siispä, pohjaventtiili kiinni, vasta sitten letkun kiristin auki ja itse letku irti venttiilistä. Letkun pää glykoli-vesiseokseen ja kone käyntiin. 

Viisi ja puoli litraa glykolia koneen lävitse ja koneen sammutus. Niin on glykolit raakavesijärjestelmässä.  Helppo homma. 

Letku paikoilleen ja loput glykolit kaadoimme septitankkiin huolehtimaan siitä ettei Jabscon kumit ja tiivisteet jäädy.

Vihreää joka paikassa. Glykolit raakavesijärjestelmässä.

Viimeisenä huoltotoimenpiteenä vaihdettiin vaihteistön öljyt. Ei sitä tilaa kummoisesti vaihteistoöljynkään vaihtoon ollut varattuna. Öljynpoistoruuvi lähes veneen pohjassa kiinni, joten minkäänlaista kunnollista keräysastiaa ei alle saanut mahtumaan. 

Onneksi vaihteistoöljyn mittatikku on mukavasti vaihteiston päällä. Tikku irti ja vanha Volvo Pentan peruja ollut öljypumppu käteen. Poistoletku mittatikun reiästä sisään ja vanhat öljyt pumpattiin tyhjään glykolikanisteriin. 

Sitten avaamaan öljyn täyttöruuvia. Vaan eipä ruuvi hievahtanutkaan. Ei, vaikka raavas mies kuinka väänsi ja käänsi. Edessä olleet letkut ja johdot eivät helpoittaneet tehtävää. Ainoa ratkaisu oli täyttää uusi öljy mittatikun reiästä. Sen verran pieni reikä, että suoraan kanisterista kaataminen tullut kysymykseen.

Siispä luovia ratkaisuja kehiin. Öljynpoistopumpusta mäntä irti ja aiemmin poistoletkuna toiminut ohut letku sai nyt luvan olla täyttöletkuna pumpun sylinterin toimiessa rattina. Öljyt sylinteriin ja pikkuhiljaa valutettiin uusi öljy vaihteistoon.

Vaihteistoöljyn poisto/täyttöpumppu

Mittatikulla tarkastus ja kun sopiva öljyntaso saavutettiin oli huoltotyöt tehty.

Paljoakaan ei vaihteiston alla ole tilaa. Oranssi napukka on vaihteistoöljyn mittatikku.

Vielä tankki täyteen dieseliä ja niin moottoripuoli on valmiina talveen.

Viikonlopuksi perinteiselle miehistönhemmottelumatkalle Tallinnaan ja seuraavalla viikolla vuorossa akkujen irroitus ja veneen pressutus.

TiMi takaisin telakalla

Noniin!

Kesä oli välissä ja saatiin vihdoin TiMi takaisin Jätkäsaareen ja varusteet Warehouselle. Nyt alkaa taas aika kunnostuksien, tuunauksien ja blogauksen.

Tositoimissahan sitä koko kesä oltiin. Purjehtimassa.  Hengissäkin selvittiin.
Aktiivisesti oltiin ulkona Koivusaaresta aina kuin vain oli mahdollista. Pääasiallisin kohde kauden aikana oli Roslagen - pursiseuran oma paratiisi Inkoon edustalla. Kuuden tunnin purjehdus mennentullen oli oikeinkin mukava siivu reipasta merielämää.

Kesälomalla heinä-elokuussa TiMin kanssa pyörittiin saaristomerellä. Ensin suuntana Turku ja Aurajoki, sieltä Nauvon kautta Utöseen ennen paluuta Helsinkiin.  Väliin mahtui monia kaikille tuttuja satamia. Paljon nähtiin ja koettiin. Niistä kirjoitellaan varmasti lisää talven aikana.

Kokonaisuudessaan purjehduskausi onnistui erinomaisesti. Toki matkaan mahtui muutama kiperämpikin paikka, mutta ne vain opettivat meidät paremmiksi purjehtijoiksi - oli pakko ja niinhän sitä parhaiten oppiikin. Säitäkin osui kohdalle jos jonkinlaisia, mutta myötätuulet tuntuivat karttavan meitä aika tavalla. Kolme myötätuulipäivää koko kesään oli meidän saldo. Siinäpä opeteltavaa ja odoteltavaa ensi kausiksi. Vastatuuli eri voimakkuuksin tai sitten aivan peilityyni;  niissä jo osataan mennä jotenkuten. Niinhän sitä meille kokeneemmat kertoivat, että Windexin tehtävänä on näyttää suunta minne ollaan menossa.

Mikä tärkeintä, pääsimme tutustumaan TiMin tapoihin ja taipumuksiin  ensimmäisen kokonaisen kauden aikana aika lailla perusteellisesti.  Itse tehdyt sähköt toimivat moitteetta ja uusi konekin toimi kokonaisuudessaan luotettavasti. Viime syksynä tehdyt tarkastuslistat auttoivat niin mastonlaskussa kuin veneen nostossakin. Myrkkymaalit olivat pysyneet paikoillaan eikä pohjasta löytynyt nostossa minkäänlaista kasvustoa.

Täytyy vain todeta, että veneenä Ohlson 29 on erinomainen aloitteleville purjehtijoille. Tilaakin riittää ja tavaraa mahtuu mukaan uskomattomat määrät ilman että paikat turpoaisivat nyssyköistä. Erittäin tyytyväisiä olemme hankintaamme.

Kauden edetessä alkoi muistilistalle kertyä tulevan kunnostuskauden kohteita. Samallahan ne toimivat teemoina tuleville blogeille. Ensi talven ja kevään aikana blogissa tullaan käsittelemään seuraavia aiheita:

• Moottorin syyshuolto (ensimmäistä kertaa tätä tekemässä - pistetään tulevia kertoja varten muistiin itsellemmekin)
• Uuden purjepussin ja sprayhoodin ompelu.
• Potkurin ja pilssipumpun vaihto
• Septitankin huolto ja läpivientien uusinta.
• Tuulimittarin asennus.
• Maston uudelleentakilointi (tällä hetkellä kaikki nostimet ja köydet hoidetaan mastolta kikkitaljaa lukuunottamatta. Ensi kaudella olisi tarkoitus pystyä hoitamaan kaikki sitloorasta).
• Ikkunoiden vaihto.
• Veneen soodapuhallus ja maalaus (Vähintään kannen uudelleenmaalaus)

Lista voi muuttua kun saamme tarjoukset kolmesta viimeisestä, mutta pidetään nämä kaikki nyt tehtävälistalla.
Mukavaa hommaa ja kirjoitettavaa riittää!!!

P.S. Yläpalkista löytyy nyt TiMi infograafi: Tiivistettyä tietoa sekä TiMin kyvykkyyksistä että takilan ja purjeiden mitoista LYS-taulukon mukaan. Eipä tarvitse hakea netistä...

Lippu salkoon!

TiMi katsastettiin tänään. Tarkka oli syyni kuten pitääkin. Omasta turvallisuudestahan tässä kuitenkin on kyse. 

Läpi mentiin! Nyt on viralliset paperit ja luvat kunnossa.

Pursiseuran majalta kuittaamaan seuran lippu. Nyt ollaan virallisesti kopulaisia.

Salongin patjat

Perjantaina töiden jälkeen haimme salongin patjat veneelle. Ei voisi paremmalta näyttää. Olemme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä värivalintaan ja toki tehtyyn työn jälkeen!

Wapuksi voi patjat kääntää toisin päin. Pohjakankaassa on kiva twisti :D

Nyt työn alla keulapiikki ja pistopunkka. Saanemme ne TiMille ensi viikolla.

Nyt on vene tyhjennetty kaikesta turhasta työsälästä. 

Keskiviikkona tiedossa vuosikatsastus.

Suuri merimatka

Nyt sitten onnisti - päästiin merille.  Torstaina kauniissa kelissä Käärmesaareen grillailemaan & chillailemaan. 

Weberin pikkugrilli on loistava sijoitus venegrilliksi. Kompaktin kokoinen, mahtuu pieneen tilaan  ja siten aina löytää paikkansa sitlooran luukuista. Tällä tullaan tekemään monenmoiset reissugourmeet. Mitäs jos laittaisimme purjehdusreseptejäkin blogiin? 

Tuskin kuitenkaan aloitellaan tuota blogia ekakerran menyyllä... grillimakkaraa ja sinappia.

Toki saa yhteyttä ottaa jos valmistusvinkkejä makkaralle kaipaa.

Yön yli veneellä. Perjantaiaamuna kuudelta ylös ja KoPun kautta töihin. Kyllä nukutti hyvin.

Patjat leikattu

Haimme matkahuollosta meille lähetetyt  kahdet kymmensenttiset ja yhden viisisenttisen 160x200 sentin vaahtomuovipalat. Hyvinhän nämäkin autoon mahtui, vaikkakin ensinäkemältä meinasi loppua usko.

Warehouselle leikkaamaan patjat muotoon mittojen mukaan.
Ruutupaperia hyväksikäyttäen piirsimme ja leikkasimme patjamallit (ruutu 10x10cm) joita sitten pyörittelimme 16 x 20 ruutupaperipalan päällä löytääksemme parhaan mahdollisen kombinaation, jossa hukkaa jää mahdollisimman vähän (kaikiile vaattureille tämä taitaa olla arkipäivää).

Onneksi leikkuutyöhön on riittävästi tilaa Warehousella. Vaahtomuovit  lattialle ja patjojen leikkaus oli valmis alkamaan. Kaavat piirrettiiin vaahtomuoveille liidulla käyttäen pitkää puuriukua viivoittimena.

Mattoveitsi käteen ja vaahtomuovit osiin viivoja pitkin. Tämä on vielä suht simppeliä.
Leikatut patjat autoon ja Koivusaareen. Viimeistelimme TiMillä patjotjen sivut muotoonsa.

Maanantaina saapuivat tilatut kankaat. Todella hyvältä näyttää. Salongista tulee todella tyylikäs.
Keulapiikki ja pistopunkan peräosa verhoillaan vaalealla kankaalla . Keulapiikissä on aika pimeää ja usein matkoilla sänkyvaatteet yms., jolloin tämä salongissa käytetty kangas menisi hintaansa nähden hukkaan. Samoin on asianlaita pistopunkassa.



Nyt on patjat ja kankaat Minnalla. Odotellaan kun homma on valmis.

... ja vain muutamaa tuntia myöhemmin kilahti viesti kännykkään alla olevalla kuvalla...

Suuri merimatka - osa 2

Viikonlopuksi oli tarkoitus mennä  merille - ei menty.

Kaksi syytä: sääennusteet näytti huonoa keliä ja toinen vielä isompi syy oli se, että kone ei suostunut käymään. Kone starttasi ensin ihan normaalisti, mutta minuutin kuluttua alkoi summerit soimaan ja merkkivalot palamaan. Mittaristossa luki "LOW VOLT" ja jännitelukema moottorissa vaihteli 11V ja 12.6 V:n välillä. Tämän jälkeen sammutimme koneen ja kokeilimme myöhemmin  uudelleen. Mitään ei tapahtunut.

Sähkövika.

Niinpäniin. Aivan kuin olisimme kokeneet tämän moottorin kanssa puljauksen aiemminkin. 

Heti ensimmäisenä tuli mieleen mitä ihmettä sitä on tullut sähköjen kanssa sössittyä.

Ylerismittari kouraan ja akulle. Akku täynnä 12,7V. Pääkytkimelle tulee myös jännite normaalisti. Moottoritila auki ja napajännite (moottorin maa & startille menevä plussa) oli sekin 12,6V. Eli kaikki toimii siltä osin. Omista sähköistä ei siis kyse. Vika on jossain päin moottoria.

Sitlooran luukku auki ja sulakkeita & johdotuksia tarkastamaan. Sulakkeet ehjät. Yhdestä johdosta heiluttamalla löytyy alustava vika-analyysi - jotain häikkää kyseisessä johdossa. Helppo päätös jäädä maihin, tehdä vaikkapa patjat viikonlopun aikana  ja soittaa Tapimeriin maanataina. Menkööt takuuseen. Itse emme ala koneen korjauksia kahteen vuoteen tekemään.

Tiistaina saapui huoltomies TiMille. Oikea vikakohta oltiin todennettu aiemmin. Huonot liitokset tinattiin paikanpäällä. Silti jotain häikkää edelleen. Tarkastettiin vielä kerran sulakkeet ja tällä kertaa otimme yleismittarin käyttöön. Yhdessä sulakkeista virta ei kulkenut kunnolla läpi vaikka se näennäisesti kunnossa olikin. Siinäpä pääsyy.

No, nyt on johtimet tinattu ja uudet sulakkeet paikallaan . Moottori toimii taas.
Tästäpä opimme sen että tarkasta aina sulakkeet myös yleismittarilla :)

Maston trimmausta

Oli aika trimmata TiMin masto purjehduskuntoon. Villen kanssa kävimme niin maston trimmauksen perusteet kuin myös hieman edistyneemmät askeleet lävitse. Hifistely jätettiin tuleville kerroille, mutta senkin aika varmasti koittaa.

Tarkastimme että kaikki vantit olivat käsikireydellä. Siirsimme förstaagin löysimpään asentoonsa käyttäen tukena spinnun fallia, jonka laitoimme irroituksen ajaksi kiinni keulakaiteeseen  korvaamaan irroitettavaa förstaagia.

Ison nostimeen mitta kiinni ja tarkastamaan maston suoruutta sivusuunnassa. Tämä tehtiin mittaamalla maston etäisyys tarkasti samasta kohtaa vanttien kansihelojen kiinityskohdista molemmilta puolilta mastoa.

Villen mitatessa, Mika merkitsi tulokset mastoon teipattuun maalarinteippiin. Mittausten mukaan masto oli  vinossa  paapuuriin 18 mm.  Ei muuta kuin suoristamaan ja sehän tapahtuu vantteja kiristämällä.

Styyrpuurin puolen vanttiruuvia kiristettiin niin paljon, että masto saatiin suoraksi. Lopullisen mittauksen 2 mm heitto on vielä mittausvirheen rajoissa. 

Mittasimme vielä vanttiruuvien keskikohdasta ylä- ja alaruuvien etäisyyden toisistaan. (Tämä etäisyys voidaan aina maston irroituksessa/nostossa laittaa samaksi, jolloin masto tulee valmiiksi suoraan ).

Tämän jälkeen vanttiruuvit kiristettiin 15 % murtolujuudestaan. Kireyden mittaukseen Villellä oli oma, varsin kätevä mittari. 

Masto täytyi saada keskiosastaan sentin, pari kaarelle eteenpäin. Tämä tehtiin backstaagia kiristämällä. Samalla, luonnollisesti, förstaagi kiristyy. 

Förstaagi jäi vielä turhan löysälle. Saattaa olla turhan tehokas nykyisellä säädöllä. Kokeillaan! Sittenhän tiedetään ja säädetään sitä tuntuman mukaisesti myöhemmin

Sähköjen kytkentäkaavio

13. - 20. 5 sähköjä, sähköjä

Tämä viikko meni pääosin sähköjen uudelleenjohdotuksessa. Aikaa kului yllättävän paljon liityntöjen tekemiseen, ja johtojen merkitsemiseen.

 Navigointipödän takaosa järjesteltiin uudelleen kahdelle eri kytkentärimalle; toiselle (kytkentäpaneelille) tulee ajossa tarvittavat sähköt: masto - ja ajovalot, instrumentit yms ja toiselle kaikki muu tarvittava sähkö (nk. hupipuoli): jääkaappi, valaistus, jne. Kummatkin johdotettiin omille akuille, omien pääkatkasinten taakse ja jokaiselle laitteelle/johdolle laitettiin omat sulakkeensa. 

Radion herätevirta vietiin suoraan akulle. Näin radio ei hukkaa päävirtakytkimen sammuttamisesta muistiaan ja samalla kanavia. Navigointipöydälle lisättiin 1-0-1 kytkimeen liitetty volttimittari, jolla voidaan seurata niin ajo- kuin käyttöakkujen jännitteen tasoa. 

Motonetista uudet akut ja niihin uudet akkukengät. Kaikkiin kytkentöihin CRC:n kontaktisuojaa ehkäisemään sähkökyrkentöjen hapettumista ja kulumista. 

Nyt kun tämä kaikki on tehty ja omassa päässä niin tietää ainakin missä mikäkin on. 

Teimme  vielä veneen sähköjen kytkentäkaavion. Ehkäpä tämän avulla on tulevaisuudessa helpompaa muidenkin selvittää missä vika, jos jossain päin homma ei toimi.

TiMi 12 VDC

Toukokuun hullut päivät

Huhhuh, mitkä viimeiset kaksi kuukautta.

Veneellä lähestulkoon  joka päivä 6 - 8 tuntia työpäivien päätteeksi. Siitä suoraan kotiin ja unten maille. Blogin kirjoittaminen on jäänyt lähes kuukaudeksi, ei nyt unohduksiin mutta ihan vaan  kirjoittamatta.

Nyt kirjoitetaan mitä on tullut  tehtyä ja huomenna loput

Tiistai 5.5 Köydet pesuun.

Tiistaiksi olimme varanneet taloyhtiön pesutuvan, jossa tarkoituksena oli pestä niin köydet kuin sprayhoodikin. Tämä työ kannatti!  Kun lopputulos oli nähtävissä niin eipä ollut enää  tarvetta  kaikkia köysiä uusiakaan.

Kannattaa pestä köydet kerran kaudessa. Hyvää jälkeä ja köydetkin kestää varmasti pitempään.

Keskiviikko 6.5. KoPun vartiovuoro.

Iltakahdeksasta aamukahdeksaan pursiseuran vartiossa. Mielenkiintoinen urakka. Veneitä oli jo kourallinen laiturissa. Tehtiin vartiointiin kuuluvat tehtävät. Valoisaan aikaan siirsimme maston nurmikentälle tellinkien päälle odottamaan seuraavan päivän puhdistusta/kunnostusta. Onneksi teimme sen tässä vaiheessa kun kentällä vielä oli tilaa.

Torstai 7.5. Maston puhdistusta. Köysien mittausta.

Masto pestiin, irroiteltiin vanhat tarrat tärpätillä, kuivattiin ja käsiteltiin Hempelin Aluprotectilla. Kaikki vantit ja vaijerit, kuten myös Furlex, tarkastettiin silmämääräisesti.  Furlexin prefeeder oli jo niin hajalla, että päätimme uusia siihen uuden kumiköyden.  

Vanhat fallit ja muut köydet  irroitettiin ja tilalle laitettiin lippusiimaa. ON sitten helpompaa ohjata uudet fallit maston läpi.

Perjaintai 8.5. Rekisteritunnukset TiMiin.

Siirtotarrojen kiinnitystä tiedossa ennen vesille laittoa. Olihan tässä vielä päivä jäljellä. Telakalla tämä onnistuu paremmin kuin vedessä. 

Rekisteritunnukselle löytyi varsin hyvä paikka sitlooran ulkoreunalta vinssin alta. Molemmilta puolilta mittaus ja merkintä keskikohdalle ja tarran laittoon. Kunhan tunnukset vain saa suoraan niin itse siirtotarran laitto on yksinkertaista. Hiukan pesuaineella terästettyä vettä pintaan ja tarra tiukasti pieni osa kerrallaan kylkeen kiinni. Parkkimittari oli oiva apu kiinnityksessä. Numeroiden  kohdalta on syytä painaa kunnolla. Kun tarra on kokonaan paikoillaan, voidaan tarran päällys irroittaa.

Siistiä tuli.

Lauantai 9.5.  TiMi vesille

Hulabaloopäivä! Täysin kellotettu minuuttiaikataulu lauantaille klo 9:30 - 21:00. Aamulla Hyvinkäälle Hyvinkään slalomseuraan ensi talven seuravaatteiden sovitukseen, sieltä Marnelaan ostamaan uudet fallit isoon, genuaan kuin spinnuunkin, sieltä Herttoniemen McDonaldsin ja  kodin kautta Warehouselle hakemaan loput tarvikkeet. Vielä kanisteri täyteen  dieselillä ennen kuin ajettiin Jätkäsaareen sitä kevään odotetuinta taskia suorittamaan eli päästämään TiMi omaan luontaisempaan elementtiinsä.

Marnelasta ostimme dyneemaa isopurjeen ja genuan falliin. Spinnuun ostettiin ihan normaalia polesteriköyttä - saa olla hieman venyvämpää. Spinnulla kun on taipiumusta silloin tällöin riuhtaista joten venyvä köysi on tässä parempi kuin vaijerin venymän omaava dyneema. Furlexin kumiköysi ja laiskajaakon köydet.

Jätkässä odotti kova tuuli, 9 m/s... Harmajalla puuskissa 11m/s. Tuuli suoraan etelästä - suoraan laskulaituria päin.

Osaa laskussa olevista  jännittää uskaltaako tässä venettä ollenkaan laskea. Todettiin  siihen vain, että jos Karttunen (veneen noston suorittaja) ylipäätään laskee veneet tässä kelissä, ei meilläkään pitäisi olla mitään syytä jänistää.

Eipä Karttusta tuuli hetkauttanut. Lasketaan veneet keula etelää kohti Jätkäsaaren laiturin toiselta reunalta.

Paukkuliivit päälle ja nostoliinat kiinni. TiMi nousi yhtä nätisti kuorma-auton lavelle kuten syksylläkin. Hieman tuuli otti kiinni laskussa, mutta köysillä tiukaten homma sujui luontevasti. TiMin ollessa laiturin reunalla (kolmisen metriä merenpinnan yläpuolella), hyppäsimme kyytiin valmistautumaan starttiin.

TiMi veteen, kone käyntiin. Tiina irroitti nostoliinat Karttusen pitäessä peräköydestä kiinni. Kun liinat oli irti, oli aika pistää lisää kaasua jotta päästään matkaan. Mutta ei se ihan mennytkään kuin piti. Vaihde oli vapaalla ja ennenkuin tämä huomattiin, oltiin jo aika lähellä laiturin betoniseinää. Onneksi tämän kokoisen veneen vielä pysäyttää lähes vauhdittomana ihan käsin . Vaihde päälle. Kaasu eteen ja kothi Melkkiä ja Koivusaarta!

Rouva Kapteeni

Kyllähän tuo tuuli tuntui matkalla, mutta menoa se ei haitannut. Annettiin uuden moottorin jauhaa hiljaisilla kierroksilla koko matkan ajan. Mikäs kiire meillä. Noin tunti Jätkästä irtautumisen jälkeen olimme omassa laiturissa paikassa #137. TiMin luukut kiinni, taksilla Jätkään hakemaan auto ja kotiin.

Illalla saunan jälkeen vielä lasilliset punaviiniä ja köytöksiä tekemään laiskajaakkoihin. Opetellaan tässä vielä kunnolla pleissaamaan ja tekemään rihmokset & köytökset niin, että siitä vielä olisi muillekin tutuille hyötyä. Perhontekotaidot ja  -välineet auttoivat: ainakin  lopetussolmut & lakkaus tuntuivat päteviltä niin tässä työssä  kuin lohiperhonkin kanssa toimiessa.

Sunnuntai 10.5. Uudet köydet paikoilleen.

Launataina Marnelasta ostetut köydet löysivät uuden sijoituspaikkansa. Prefeederin köyden laitossa ei siinäkään kauaa aikaa kulunut. 

Uusi maston kaulus paikoilleen, saalingit kiinni ja  päihin uudet muoviruuvien korvaajat.

Minna kävi tutustumassa veneeseen. Hän tekee meille uudet patjat. Tiina tilasi Italiasta haluamamme kankaat ja Minna hoitaa meille vaahtomuovit. Leikataan ne itse muotoon.

Virolaisesta yrityksestä kun ei kuulunut mitään, niin piti ottaa ohjat omiin käsiin. Niinhän se aina parhaiten hoituu.

Maanantai 11.5. Maston nosto

Syksyllä tekemän tarkastuslistan läpikäynti. Masto lähemmäs laituri osottamaan nostovuoroa. Tällä kertaa nosto suoritettiin autolla ja täytyypä todeta että hintaansa nähden (0,3PY) nosto on sen verran sujuvaa ettei muuta tapaa enää meidän purjehdusperheessä tunneta.

TiMi laituriin kiinni ja masto autolla ylös. Ekblad (noston suorittaja) käveli salonkiin ja laski maston paikoilleen. Vantit kiinni ja TiMi takaisin omalle paikalleen. Furlex paikoilleen ja vanttien kiristys käsikireyteen. Villen kanssa tehdään maston trimmaus seuraavalla viikolla.

Mastonkaulus oli kuin tehty paikoilleen. Mikäs tässä ollessa.

Tiistai 12.5 Sammuttimien tarkistus

Töiden jälkeen KoPuun tarkastuttamaan sammuttimen toimivuus ja hyväksyttämään sammutin tälle kaudelle. Katsastuksessa tulevat varmistamaan että sammutin on kunnossa ja käynyt tarkastuksen läpi.

Hyvin sammuttimemme suoritui testistä - läpi meni.

Uusi mastonkaulus

Uusi mastonkaulus päätettiin siis tehdä teollisuuskumista. Vanha kaulus toimi loistavana mallina/kaavana.

Vanha kaulus levitettiin kumin päälle ja reunoja pitkin kumiin pienellä ruuvimeisselillä rajat. ruuvimeisseli on riittävän terävä jotta jälki näkyy. Pelkkä kynä ei tahdo toimia. Molempiin päihin on muistettava sitten jättää parisen senttiä saumavaraa :)

Merkittyä viivaa pitkin saksilla nipsnaps ja loppuviimeistely mattoveitsellä.

Kumi on syytä puhdistaa kunnolla. Käytimme tähän normaalia tärpättiä, joka ei ainakaan tuhonnut kumia. Saumavarat hiottiin hiomapaperilla paremman tarttuvuuden varmistamiseksi.

Palojen yhdistämiseen käytettiin samaa sauma-ainetta (Soudal), jotka käytettiin sitlooran luukun korjaukseen.   Kyseinen saumausaine on parasta juuri tällaiseen työhön. Reilusti saumausmassaa saumavaraan, annetaan hetki olla ennen yhdistämistä. Annetaan kuivua ja mastonkalus on lähes valmis

Viimeistellään kaulus sisä- ja ulkopuolelta samaisella sauma-aineella siten että kumin liityntäkohta tulee 'saumattomasti' toisiinsa kiinni.

Mastonnostossa nähdään kuinka käy. 

Pohja maalattu

Kaksi litraa antifouling maalia pohjaan. Vielä jäi keulaan ja köliin riittävä satsi lisämaalausta varten.  Nyt on hyvä ja helpottunut fiilis.